Näin ensilumen sataessa maahan on ihana ottaa hetki aikaa kesän muistoille. Nautin suunnattomasti matkustamisesta ja blogia pidempää seuranneet saattavatkin muistaa, että hieman siellä ja täällä on tullut reissattua. Rantalomailu ei ole erityisesti ollut koskaan oma juttu, ennemmin soluttautuminen paikallisten arkeen, jopa ihan työnteon merkeissä. Monesti matkoihin on liittynyt jossain määrin kanit; on tullut käytyä erilaisissa tapahtumissa, työskenneltyä kanien parissa, vierailtua kani-ihmisten luona, tutustutua erilaisiin kaniloihin ja kanien pitoon. Aina lemmikikani harrastajien keskuudesta tuotantokanipuolelle asti. Kanimaailma on ihmeellinen ja siinä riittää paljon ihmeteltävää!
Näin parin vuoden matkustelemattomuuden jälkeen, oli jo erittäin virkistävää piipahtaa keväällä Norjassa. Suunnitteilla oli kuitenkin vielä toinen reissu, toteutettavaksi kesälomani yhteyteen. Olin saanut kutsun Itävältaan ja siitä matka jatkuisi Saksaan, tutustumaan heidän tapaansa harrastaa kaniestehyppyä. Päätin jakaa tämän reissusta kertovan postauksen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vieraillaan Itävallassa.
Elokuussa lentokone laskeutui Viennan kentälle, jossa minua vastassa oli Elisabeth äidinsä kanssa. Suuntasimme lentokentältä pienenmatkaa heidän kotikaupunkiinsa Tonavan varteen. Päivä oli erittäin kuuma, yli kolmenkymmenen asteen. Vastaavaa säätä, jopa lämpimämpää oli koko kesän riittänyt. Suomen leudompiin lämpöihin tottuneena saivat olkapääni jo ensimmäisenä päivänä kevyen punotuksen.
Pienen tutustumiskierroksen ja matkatavaroiden purkamisen jälkeen pääsinkin tutustumaan Elisabethin kaneihin. Elisabeth omistaa useamman lemmikkikanin, joiden kanssa hän harrastaa kaniestehyppyä ja treenaa kanejaan ahkerasti. Valitettavasti Itävallassa ei ole kaniestehyppyyn suuntautunutta yhdistystä, ja näin ollen kilpailuihin on suunnattava Saksaan tai Tseikkeihin. Suomessakin Elisabeth on muutaman kerran käynyt kilpailuissa, ja edellinen kerta olikin noin kuukausi ennen matkaani. Tuolloin olin antanut astutuslainata yhtä uroksistani Svala kaniin, jonka maha oli pyöristynyt nyt merkittävästi. Astutus oli siispä onnistunut ja poikasia tuloillaan!
Itävallassa Elisabethin kanit asuvat ulkona ulkotarhoissa, mutta kuumimpina päivinä tai lumisimpina talvina kanit muuttavat talon alakertaan heille varattuihin tiloihin asumaan. Suomesta ja muista pohjoismaista poiketen kaneille syötetään heinän sijasta olkea. Tähän samaan olen myös aiemmilla reissuillani törmännyt. Olki on yhtälailla hyvin kuitupitoista, toisaalta siinä ei ole samaan tapaan ravinteita mitä heinässä. Pohjoismaihin verrattuna olki on muualla Euroopassa laadultaan parempaa, mitä esimerkiksi Suomessa. Meillä olki tehdään loppukesästä/syksyllä, jolloin se ottaa herkemmin kosteutta ja näin ollen on pölyisempää sekä hometta keräävää. Itävallassa Elisabethin kanit saivat oljen ohessa myös tuoreita ja pellettiä päivittäin.
Seuraavana reissupäivänä sää oli hieman lauhempi ja suuntasimme jo heti aamusta kanien kanssa läheiseen metsikköön useammaksi tunniksi valokuvailemaan. Kaneista huomasi hyvin että he ovat ulkoilleet paljon ja tottuneet valjasteluun. Kaikki kanit liikkuivat rennosti ja hyväntuulisesti ympäristöä tutkaillen. Kaneille ulkoilu on hyvin luontaista toimintaa ja siihen pyritään myös ihmisiä Suomessa kannustamaan. Euroopassa matkustellessani kummastusta onkin kerättänyt se, miksi Suomessa asutetaan nykyisin kaneja sisällä ilman ulkoilumahdollisuutta. Erityisesti kesäaikaan.
Valokuvauksen jälkeen suuntasimme hieman kiertelemään kaupungille ja ostamaan jäätelöt. Illemmalla lähdimme vielä Viennan keskustaan syömään. Viennassa olen käynyt kerran aikaisemmin reppureissun yhteydessä, tosin tästäkin on jo ehtinyt useampi vuosi vierrähtää. Kaunista vanhaa arkkitehtuuria ja historiaa sisäänsä vangitseva kaupunkin. Aiemmalta reissulta Viennassa mieleeni on erityisesti jäänyt Espanjalainen ratsastuskoulu ja sen upeat barokkihevoset.
Miten ihanat ja leppoisat pari päivää Elisabethin perheen luona. Seuraavana aamuna alkoi valmistelut Saksan kilpailureissua varten. Tästä reissusta kerron lisää seuraavassa blogipostauksessa.
Lopuksi vielä hieman fiilistelykuvia Itävallasta.
