maanantai 16. lokakuuta 2017

Colors of autumn

Hieman ankeita aikoja ollaan eletty, kun sade on vain jatkunut ja jatkunut päivästä toiseen. Ja kun se pieni sateeton hetki on siunautunut, sillon ollaan aina tartuttu tilaisuuteen ja kanit ovat pääseet kunnolla ulkoilemaan. 
Syksyssä parasta on ehdottomasti sen tuomat värit! Pelkäsin jo, että en pääse tänä vuonna taltioimaan näitä värejä kanieni kanssa. Onneksi saatiin viime viikonloppuna muutamaksi päiväksi kuivempaa säätä ja samalla pääsin kuvaaman kaneja syksyn väreissä!

Donfero poika osaa aina olla niin pirteä, mutta kyllä siitä huomaa, että hän alkaa hieman pappautua. Eloisuutta riittää, mutta välillä huomaan, että kuulossa ja/tai näössä on hieman vikaa. Hän ei aina reagoi ihan kaikkeen samalla tavalla mitä nuorena tai ylipäätään miten kanin kuuluisi reagoida. Omalla tavallaan hyvin surullista, kun lemmikkikanini vanhenevat, mutta tietyllä tavalla myös mielenkiintoista. Kanitkin vanhenevat niin eritavoin!

Reine on ehdottomasti yksi kaunein omistamistani kaneista. Hänellä on tietysti tuo hurjan upea valkokorvakuvio, mutta hänen muu ulkonäkönsä on myös hurjan kaunis! Eniten olen aina pitänyt Reinen jaloista, ne ovat niin ihanan sirot.

Lyna on yksi vaikeimmista kuvattavista, enkä siksi sitä kovinkaan useasti ota kameran eteen. Lynassa on todella paljon naaraslupan piirteitä ja sen perässä saa tosiaankin mennä, eikä kotiinkaan tulla aina kauhean nopeasti... Joka vuosi odotan aina, että pääsen kanien kanssa pelloille kuvaamaan. Kun huomasin, että naapuri pelto oltiin puitu suuntasin Lynan kanssa sinne. Harmiksi lähempänä huomattiin pellon olevan paksua kortta, joiden seassa ei tosiaan kauaa viihdytty. Pellolla Lyna toimi hurjan hienosti ja antoi jopa ottaa nätisti kiinni. Kun mentiin meidän metsäämme kuvaamaan... no se jäi muutamaan kuvaan kun Lyna jo rymisteli minne sattuu. Kiinniotto pusikkoisessa meitsässä ei ollut mitään herkkua, mutta suht nopeasti pääsimme kuitenkin takaisin kotiin. Kenties pientä kehitystä tapahtunut?

Lopuksi kuvasin vielä nuorista kaneista Pabloa ja Tamaraa. 
Pablo on tosiaankin yhden nuoren kisakanini, Tetriksen, veli. Nämä kumpikin ovat Stig-papa belgianjänikseni lapsenlapsia. Kyseisestä poikueesta oli alkujaan tarkoitus jättää vain Tetris, mutta Pablon ollessa pieni, kiinnitin huomiota sen hurjan isoon mahaan. Jätin sen seurattavaksi kotiin. Olenkin jo aiemmin kertonut, että Pablolla ei ole ollut mitään vaivaa mahansa kanssa, eikä eläinlääkäri löytänyt sieltä mitään epänormaalia. Poju on saanut kasvaa luonani komeaksi nuoreksi kaniksi, eikä se ole haitannut yhtään. Hän on hurjan ystävällinen, siisti ja hyvätapainen. Koska minun ei ole kuitenkaan mahdollista jättää lemmikkikaneja itselleni, etsin todennäköisesti jossain kohtaa Pablolle sopivan kodin. 

Tamara on jo saavuttanut hienon kolmen kilon koon ja minusta tuntuu, että murkkuikäkin alkaa jo olla takana päin. Mikään pahalaatunen murkku ei ollut, mutta kyllä kanista pientä itsepäisyyttä huomasi. Harmikseen viime viikolla sain todella surullisen viestin Ruotsista, nimittäin Tamaran emä Freya ja sisko Tegan olivat kuolleet. Julian kanilaan oli tullut mestariiskilpailuista pöpö ja se oli tehnyt tuhoja kanien keskuudessa. Tämä on hyvin, hyvin surullinen tapaus. Muistelen lämmöllä Freyaa, miten ihana kani hän oli. Onneksi jäljellä on muitot ja tietysti Tamara, jolle saadaan toivottavasti jälkeläisiä ensi syksynä.

Minä kuin moni muukin on varmasti odotellut kanilaan syntyviä syksyn poikasia. Valitettavasti Milan ja Teresa, heistä kumpikaan ei tullut kantavaksi ensimmäisellä yrityksellä. Mahat ovat kuitenkin pyöristyneet ja uskoisin poikasia olevan luvassa kuun loppuun/ensi kuun alkuun!

Spirited Away "Donfero"










Nonjans Lady of the Rain "Reine"






Lavella's Under the Never Sky "Lyna"






Lavella's Bubble Bobble "Pablo"







Lavella's Blood Red Romance "Tamara"





maanantai 9. lokakuuta 2017

Kahdet kisat ja nuorten huimaa kehitystä!

Blogia ei ole edelleenkään tullut päivitettyä niin ahkeraan kuin ennen, mutta uskon tämän korjaantuvan kun tästä löytää sopivan rytmin arkeen. Syksy toi mukanaan sen verran muutoksia, että viimeinen kuukausi mennyt ihan täysin ihmettelyyn.

Kanien arki sujuu karvanvaihtoisesti ja muutamissa kisoissakin tullut taas käytyä!
Viime viikonloppuna lähdin yhden Turun seudulla asuvan harrastajan kanssa pitämään Jyväskylään kisoja. Otin itse kolme kania mukaan hyppäämään helppoa suoraa ja mutkaa, nämä kanit olivat Tetris, Togur ja Sugot. Kaikki kolme nuorta olivat hurjan upeita, taso oli todella hyvä ja hienosti minun kolmikosta Togur vei kummassakin luokassa toisen sijan ja sai jälleen klassaukset! Harmillisesti kuvia mulla ei ole nyt jakaa Jyväskylän kisoista, mutta videoita löytyy. Tässä postauksessa yksi Togurin rata ja lisää löytyy youtuben puolelta.

Eilen hypättiin viisi luokkaa Salossa, eli hieman lähempänä meitä. Onneksi meillä oli tiedossa maneesi kisat, sillä vettä tuli koko päivän ja välillä todella runsaasti! Päivä oli todella sujuva ja oltiin siis jo kahden aikaan valmiita.

Mukana mulla oli seitseman kania; Gia, Loki, Lyna, Tetris, Frida, Sugot ja Togur. 
Gia hyppäsi ensimmäisen kerran moniin kuukausiin eliitti mutkaa. Se sujui kivasti 3+4, vaikka hieman laiskaa meno oli. 
Vaikea mutka oli todella mielenkiintoinen, Loki ja Lyna oli vielä laiskemmalla päällä kuin Gia! Loki repäisi ensimmäiseltä kierrokselta suurimman virhemääränsä koskaan 6 virhettä... onneksi toiselle kierrokselle poju oli herännyt, se meni paljon paremmin kahdella virheellä! 
Lynan vaikea mutka oli ihan kaaottinen, kyseinen kani ei ole mennyt koskaan niin säheltäen mitään rataa. Olin aika hämilläni, sillä vasta pari viikkoa sitten oltiin hypätty kotona eliitin tasoisia esteitä. Lyna liikkui todella takkuillen kummallakin kierroksella, se kyllä hyppäsi esteet, mutta potkaisi puomit alas joka ikisen hypyn jälkeen! Ensimmäiseltä kierrokselta tulos oli 10 ja toiselta 6 virhettä.

Isompien luokkien jälkeen siirryttiin matalempiin eli helppoon suoraan ja mutkaan. Kaikki neljä nuorta kaniani meni todella hienosti, jokaisen radat olivat lähinnä puhdas ja puhdast tai yksi virhe ja toinen puhtaasti. Harmillisesti en nyt muista ketkä kaneista sai klassauksen. Hienoista radoista löytyy kuitenkin videoita kuvien yhteydestä ja youtubessa lisää.

Olen hurjan iloinen, miten nopeasti Frida, Tetris, Sugot ja Togur ovat kehittyneet! He vaikuttavat niin hurjan lupaavilta, että en malta odottaa kun pääsemme heidän kanssaan isompiin luokkiin!

Lopuksi hypättiin vielä eliitti korkeutta. Mulla oli hyppäämässä pelkästään Loki. Aamuisen vaikean jälkeen oli vähän epävarma olo, jaksaako Loki hypätä ollenkaan mitään. Hienosti hän kuitenkin hyppäsi aina 65cm saakka!

Lavella's Star Gianfar "Gia"

Lavella's Loki "Loki"












Lavella's Under the Never Sky "Lyna"

Lavella's Tetris "Tetris"



Lavella's Time Machine "Frida"




Lavella's Sugot "Sugot"






Lavella's Togur "Togur"

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni