Tämän päivän olen käyttänyt aika pitkälti viimeisimpien kuvien purkamiseen. Mulla on kertynyt koko kesältä vaikka kuinka paljon kuvia, mutta en vain niitä ole ehtinyt käydä edes läpi. Nyt täällä Norjassa ollessa taas tulee kuvattua koko ajan lisää ja lisää kuvia. Noh, ehkä joku päivä koittaa se hetki, kun ei ole pahemmin mitään rästissä?
Viime postauksesta on tullut kehuja ja on tosiaan hyvä, että postauksesta on apua. Mikään maailman paras en ole vieläkään kirjoittamaan, mutta kunhan asia tulee ymmärretyksi, se kai on se tärkein. Tässäkin kohtaa lähinnä se, että moni on aika hämillään siitä, kun tämä virus ja kanien rokottaminen on täysin uusi asia Suomessa.
Multa on kysytty mahdottoman paljon siitä olenko rokottamassa omat kanit, vastaus on helppo: toistaiseksi en rokota yhtään mitään. En asu virus alueella, enkä koe, että kilpaileminen olisi niin tärkeää, että lähtisin vain sen takia rokottamaan kaikki kanini. Tilanne olisi eri, jos asuisin virus alueella, sillä jos vaihtoehtoina on jännätä tarttuuko tauti vai ei, valitsisin ilman muuta sen millä saa mielenrauhan.
Tämä tietysti valitettavasti tarkoittaa sitä, että meidän osaltamme kisaaminen jää toistaiseksi tähän. Edetään nyt Sagan kanssa ihan rauhassa ja katsotaan mihin virustilanne tuosta etenee. Jos virus tilanne pysyy ja ihmiset kisaavat sekana, eli virusalueelta ja ei virusalueelta, voi olla, että se on sitten siinä. Kanit on sen verran rakkaita meille, ettei kestetä ajatusta, että jotain pääsee tapahtumaan ja virus pääsisi kanilaamme. Rokotusta harkitsemme vasta siinä kohtaa, jos oma kotiseutu muuttuu virus alueeksi, joka on hyvin epätodennäköistä, sillä alueella ei asu villikaneja.
Jätetäämpä nyt kuitenkin Suomen synkät aiheet taakse ja siirrytäämpä tänne Norja kuulumisiin. Mulla ja kaneilla sujuu mainiosti! Tofte tosiaan muutti uuteen kotiinsa Trondheimin kupeeseen ja huh, koskaan ei ole vielä vastaan tullut vastaavaa ostajaa. Tämä tyttö perheineen olisivat ensin halunneet tulla hakemaan Toften multa Suomesta, mutta totesin et helpointa kun hakevat sen multa Norjasta. Tyttö ja sen isä, nämä lähtivät perjantaina ajamaan töidensä jälkeen 6 tunnin ajomatkan vain hakeakseen Toften ja kyllä, ajoivat vielä takaisin kotiin samana iltana. Lähempänä aamu neljää tuli viestiä, että kotona ollaan ja kuva Toften hehtaarin kokoisesta aitauksesta. Että sellasta, tiesi ainakin, että tyttö tosiaan haluaa Toften luokseen!
Viikonloppuna tuli jälleen käytyä kääntymässä Ruotsissa, sunnuntaina haettua esteitä ja eilen pidettyä estetreenit. Alempana kuvien ohessa näistä vielä paremmin.
Lillerudsdagarna
Lillerudin maatalousoppilaitoksella oli tosiaan joka vuotiset markkinat viikonloppuna ja lähdettiin suomi, norja vahvistuksella käymään siellä. Aamulla oli hurjan aikainen herätys, ajettiin ensin Oslon kupeeseen, hypättiin Elinan tuttujen kyytiin ja pörhällettiin Ruotsiin. En oo vieläkään sisäistänyt sitä, miten täältä voi vaan ajaa Ruotsiin käymään ja tulla takaisin. Suomesta kun lähtee Ruotsiin... se ei ole ihan päivän reissu.
Odotin aivan innoissani, että pääsisi näkemään ruotsalaisia esteharrastajia ja jutustelemaan, mutta arvatkaa vain oliko kisat peruttu. Kyllä, koska virushan se pitää nyt kani-ihmiset varpaillaan. Yllätys oli, että pienet kaninäyttelyt tuolla kaikesta huolimatta pidettiin. Oli aika hauska nähdä mm. kunnon hototteja ja valkoisia sinisilmäisiä hermuja ja vaikka mitä kaikkia muita erikoisuuksia. Muitakin eläimiä tuolla riitti, samaan aikaan oli isommat koiranäyttelyt, heppoja oli joka nurkan takana, possuja, lehmiä, lampaita, ankkoja, kanoja jne.. Näiden lisäksi tietysti kaikki myyntikojut ja esitykset, eli katseltavaa riitti!
Oli oikein hauska päivä ja voi että miten mukavaa oli vaihteeksi kuunnella ruotsia. Norjaa kun tässä jo hetken kuunnelleena, totean vain, että ruotsi on mitä selkein kieli maailmassa!
Flisa
Sunnuntaina kanien hoidon jälkeen hypättiin jälleen autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Flisaa, josta haettiin mulle esteitä treeni käyttöön. Nuo esteet on tän alueen estevaraston esteitä, eli ihan yhdistyksen esteitä. Täällä kuka vaan saa lainata yhdistyksen esteitä treenikäyttöön, eikä kukaan valita mitään. Suomessa kun ihme jos omilla esteillä saa treenata ilman valittamista. Niin ja vielä pahempi jos ostat samallaisia esteitä mitä kilpailuissa, sillä sittenhän voit fuskata kun kanisi osaa ja jonkun toisen ei. Heh, hupsut meiningit meillä tosiaan Suomessa.
Paikka mistä haettiin esteet oli tosi syrjässä,(tai no kaikki täällä Norjassa on oikeesti ihan keskellä metsää) mutta ihastuttavaa oli tontin halki kulkeva joki! Siitä tulee kuulema joka kevät todellinen Amazon, mutta kesäisin siinä pystyy just ja just kahlaamaan. Tuolla oli kanssa mitä ihmeellisimpiä otuksia ja ehkä hauskin oli norjalainen metsäkissa, jota luulin ihan ensinäkemältä ilvekseksi. Se joka joskus nähnyt livenä tietää, ne on todella valtavia!
Estetreenit
Sunnuntai illalla sovittiin Tonjen kanssa, että se tulee maanantaina hakemaan Aprilin sen luokse asumaan ja samalla tietysti treenailtaisiin vähän kaneja.
Tonje ilmeistyi alku illasta ja toi samalla mulle aivan ihanat valjaat lahjaksi! Nuo tuli kyllä osuvasti, sillä mulla on vain yhdet valjaat ja hihna täällä mukana. Hypyteltiin aluksi Zediä ja Aprilia. Sen jälkeen otettiin vuoroon Vilke ja Dane. Pidettiin todella pikatreenit, sillä Tonjen piti ehtiä vielä illaksi töihin. Sovittiin kuitenkin, että torstaina pidetään sen luona treenit ja hypätään myös korkeutta! Odotan jo innolla, sillä mielenkiintoista nähdä miten esimerkiksi Dane tykkää hypätä korkeutta, ja tietysti April, eli tuo Ran sisko!
Lavella's April
Lavella's Sounds like thunder "Dane"
Salta Ravinen "Vilke"
Ystävykset
Laitan vielä loppuun muutamat ilta-auringossa otetut kuvat. Päätähtinä Felix ja Henny, jotka on kyllä todella mainio parivaljakko! Kaksi muuta koiraa tykkäävat yleinsä olla kaksin, eivätkä jaksa niin paljoa Hennyn kanssa leikiskellä. Onneksi on kuitenkin Felix, jolla riittää energiaa Hennyn kanssa temmeltämiseen!