keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Belgianjänöt ilta-auringossa

Kolmen postauksen verran kuvia odottamassa julkaisuun pääsyä, siispä katseltavaa tulee riittämään!

Tässä postauksessa hieman kuulumisia minun kolmesta belgianjäniksestä ja alla kahden kuvat yhdeltä illalta. Oli muuten upea ilta, niin tyyni ja uskomaton auringonlasku!

On surullista kertoa tämä, mutta olen nyt ihan tosissaan henkisesti alkanut valmistautua siihen, että tämä on Stig-papan viimeinen kesä. Hän vanhenee ja nyt viimeisten kuukausien aikana vanheneminen on alkanut näkyä koko ajan selkeämmin. On niin ristiriitaista miten nuori ja virkeä kani voi olla mieleltään, mutta taas keholtaan hurjan vanha. Toistaiseksi tilanne on vielä niin hyvin, että lihakset, turkki ja yleiskunto ylipäätään edelleen todella hyvällä mallillaan! Vanheneminen näkyy selkeiten siinä, ettei motoriikka toimi enää niin sulavasti, mitä nuorella kanilla. Seuraan Stigin tilannetta päivitäin. Koko ajan toivon, että aikaa olisi mahdollisimman paljon vielä jälkellä, mutta varautunut olen myös siihen, että kunto voi romahtaa hetkessä ja on aika sanoa hyvästit. Tiedostan myös sen, että tämä on sellainen kani, joka voi löytyä vain kuolleena. Monet kasvattajat ovat minulle sanoneet, että Stig-papa on ulkoisesti niin hvyässä kunnossa, että romahdus voikin tapahtua sisältä esim. sydämmen pysähtymiseen. 
On aikaa sitten jäljellä paljon tai vähän, niin nautimme täysillä jokaisesta yhteisestä hetkestä. Tällä hetkellä Stig on pisimpään minun omistuksessa elänyt kani, ikää tällä 4kg mötkäleellä on nyt 9v 4kk!

PippiAdolf's Seigmen "Stig"






Nuoret belgianjänikseni Jaqu ja Zaida elävät samaan tapaan pirteää ja sporttista elämää. Ne saavat riehua rajattomasti, kun Stigin kohdalla pitää hieman olla jo varovainen. 
Jaqun kanssa on alusta saakka ollut selvää, että hän on minun lemmikkijänöni. Hänen kanssaan on hurjan mukava touhuta kaikkea kivaa; ulkoillaan vapaana, opetellaan temppuja, hypitään esteitä... eli vahvistetaan paljon sitä ihmisen ja lemmikkieläimen sidettä. 
Zaidan kohdalla tarkoitukseni oli tehdä onnistunut poikue ja sitten antaa hänet suomalaiseen belgianjäniskasvatukseen. Alussa tämä idea oli oikein toimiva, varsinkin kun alkuun Zaida oli sen verran arka ja hankala luonteeltaan. Noh, nyt voin sanoa, että Zaida on vihdoin kotiutunut luokseni. Samalla siitä on herännyt esille todella mukava kani, josta olen alkanut pitämään todella paljon. Haluan sanoa, että enää en ole niin varma mitä minun pitäisi tehdä Zaidan kanssa. Olen jo oikeastaan suunnitellut, että voisin katsoa talven yli miten hänen pitämisensä onnistuu ja saisin näin lisää aikaa pohtimiseen. 

Tiedättehän, olen aina ollut täysin myyty belgianjäniksille. Ne ovat sellaisia kaneja, että jos kunnon kanin haluaa omistaa niin belgianjänis tai hyvä belgianjäniksen risteytys pitää saada kokea. Tuo luonne on niin värikäs ja monipuolinen. Kun olen mun jänöjen kanssa, tiedän koko ajan, että ne on mun kanssa ajatuksellisesti hyvin samalla tasolla. Enkä ole yksin tämän ajatuksen kanssa, nuo tietävät tilanteen myös hyvin ja osaavat kunniottaa sitä. Näiden kanssa touhutessa on vähän herännyt tosiaan se fiilis, pitäisikö tehdä muutama poikue vaikka yhteistyössä jonkun suomalaisen tai muun pohjoismaalaisen kasvattajan kanssa. Belgianjäniksiä on niin surullisen vähän kasvatuksessa ja kyllähän sen ymmärtää, isompi kasvatuksessa oleva belgianjänis lauma vaatii varmasti niin hurjan paljon enemmän mitä perus vaikka ihan pikkukanien kasvatus. Siinä voisi olla ideaa, auttaa kasvatusta pienemmästä kanilasta käsin?

Aika näyttää miksi nämä ajatuksen tasolla olevat suunnitelmat vielä kehittyvät!

Zaida











sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

SKH:n toiminnan starttaus!

Viime viikonloppuna oli Suomen Kanihyppääjät ry:n ensimmäiset estekisat. Multa kysyttiin jo kesän alussa haluanko olla vastuuhenkilönä heinäkuussa pidettävässä kesäkilpailussa ja kyllähän se minulle sopi. Olen ollut niin monia kilpailuita järjestämässä, että tullut homma todella tutuksi. 
Jälkeenpäin tajusin, että seuraavana viikonloppuna on Särkisalo-päivä, jonne olin sopinut myös olevan vastuuhenkilönä. Molemmat tapahtumat eivät olleet ihan pieniä peruskisoja, sillä ensimmäiset kilpailut pidettiin Lohjalla yhdessä Suomen Lemmikkikanit ry:n kanssa. Toiset kilpailut olivat yhtenä ohjelmanumerona kylätapahtumassa. Järjesteltävää ja suunnittelua tosiaan riitti, mutta onneksi yhdistystoiminnassa on se hyvä, ettei ole koskaan yksin. Jos kilpailuita lähtee vastuuhenkilöimään ei tarvitse kaikkea touhuta yksinään, voi koota hyvin työporukan ja sopia mitä kukin tekee. Mikä tosiaan isomman tapahtuman yhteydessä on todella suotavaa!

Kummatkin kilpailut olivat menestys! Lohjan kilpailussa oli todella paljon kanipuolen ihmisiä ja estekilpailuihin saatiin vielä kilpailupäivän aamunakin paljon lisää osallistujia! Ihmisillä oli selvästi mukavaa, ilmapiiri oli rento ja monella riitti juttua saman henkisten ihmisten kanssa. Mulla oli myös pitkästä aikaa valjaita ja hihnoja myynnissä, ne meni kuin kuumille kiville! Toivotaan, että mulle siunautuisi pian sellainen hetki, että saisin taas tehntyä noita lisää.
Kaiken muun ohjleman ohessa pääsin tietysti toteuttamaan sitä parasta, eli menemään kanien kanssa radoilla. Tulokset olivat heiltä todella vaihtelevia, mutta jokainen kyllä yritti parhaansa. Kaneja selvästi häiritsi vieressä ajelevat autot ja korvissa humiseva tuuli. Tunsin heidän olevan vähän väliä valppaina ja varuillaan. 

Eilen vietettiin Särkisalo-päivää ja ei jukra! Tänä vuonna missään kanitapahtumassa ei ole tainnut olla noin suurta yleisöä ja huippumenoa, mitä eilen oli. Kilpailuiden lisäksi paijauspupu piste, yleisöhypytys, arvonta ja Janitan saksanjättischeckit vetivät runsaasti ihmisiä puoleensa. Jos Lohjan jälkeen olin aivan fiiliksissä, niin eilisen jälkeen fiilikset olivat kymmenkertaiset! 
Saatiin todella hyvin tähdättyä eliitti siihen hetkeen, kun yleisöä oli eniten. En käsitä miten meidän kanitkin olivat ihan mukana ja näyttivät parhaimpia loikkiaan. Puolenpäivän aikaan pidettiin mini luokka, jossa hyppäsi usemapi aloitteleva kisakani ja tämän jälkeen saatiin mukavasti vielä jälki-ilmoittautumisia helppoon suoraan. Sitä ennen pidettiin kuitenkin  vaikea ja keskivaikea suora. Päivä saatiin päätökseen puoli kolmen aikaan, missään kohtaa ei tosiaan hosuttu tai pidetty hillitöntä kiirettä. Edettiin sujuvalla, mutta rennolla tahdilla!

Suuri kiitos kaikille mukana olleille ja jokaiselle jotka auttoivat, ei tosiaan oltaisi ilman apua saatu mitenkään noin toimivaa päivää aikaan. Ensi vuonna varmasti uudestaan!

Lavella's Under the Never Sky "Lyna"




Lavella's Äly ämpäriin Frede "Fereno"



Lavella's Antarctica "Teresa"

Lavella's Africa "Lennar"

Lavella's Lost wind "Milan"


Lavella's Star Gianfar "Gia"


Lavella's GT CH November "Ra"

Lavella's Hologram "Sammy"

Lavella's Blood Red Romance "Tamara"




Jaqu







sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Veikeää jänöloikkaa!

Mulla on jäänyt kanien kuvaaminen nyt aivan täysin ja se harmittaa. En ole kuitenkaan halunnut ottaa enää yhtää lisää kuvia työn alle, sillä mulla on vielä noin kolmetuhatta matkakuvaa läpikäytävänä. Haluan saada kyseisen projektin mahdollisimman pian valmiiksi.

Yhtenä iltana keskityin mun nuoriin belgianjänisristeytyksiin ja ne veti niin hurjaa rallia pihassa, että oli vaan aivan pakko hakea kamera sisältä. En voi ymmärtää miten noin pienissä otuksisa riittää virtaa ja energiaa useiden minuuttien ralli-loikka-hyppyihin. Ennen kaikkea olen kuitenkin hurjan tyytyväinen, miten nätisti jokainen nuori on tottunut vapaana olemiseen kanilan lähellä. Ei mitään ongelmaa ja siksi se iloloikka lentääkin niin valtoimenaan, kun minä ja kanit olemme kyseisellä hetkellä rentoutuneessa mielentilassa.

Suurin osa nuorista on aloittanut myös estehypyn alkeet tai päässyt jo ihan kilpailemaan. Lupaavan oloisia jokainen! Vielä hieman laiskolla on tämä minun ja kanien kotona treenaaminen, mutta eiköhän se tästä kun saan lisää vapaita kesäiltoja käyttöön. Ihan poistauksen lopussa on pienet videot Tamaran, Lennarin ja Tetriksen treeneistä yhdeltä illalta.

Lähiviikkoina olisi tarkoitus saada kameran eteen myös kolme belgianjönistäni Jaqu, Zaida ja Stig-papa. Samalla haluaisin tehdä postausta heistä, varsinkin Stigi papasta, joka todellakin on alkanut nyt vanheta urakalla. 
Lisäksi luvassa on kisapostausta eilisistä Lohjan kisosita. Kyseiset kisat oli hurjan mukava kokemus! 

Lavella's Togur







Lavella's Sugot 







Lavella's Blood Red Romance "Tamara"













 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni