keskiviikko 21. elokuuta 2019

Belgianjänikset poseerailemassa

Tänään otin kaikista kolmesta belgianjäniksestäni uusia kuvia. Vaikka he ovat samaa rotua, ovat he kaikki ihan omannäköisiä ja -luonteisia keskenään. Hieman sää temppuili valokuvaamisen aikana, ehti paistaa aurinko, ukkostaa ja sataa. Kaikkia näitä erikseen ja samaan aikaan. Kuvat saatiin napattua, vaikka Jaqu varsinkin meinasi minun kanssa kastua lopuksi.

Soniac on tämän vuoden belgianjänispoikueesta kotiin jäänyt naaras. Hän on varsin topakka luonteeltaa ja ennen kaikkea omapäinen. Malttamattomuuttakin löytyy, mutta laitan kaiken vielä kasvun ja murkkuiän piikkiin. Hän saa varttua rauhassa. Kaunis jänis hänestä on kasvanut kesän aikana!
Hector on keväällä Belgiasta tuomani jänis. Hänestä varsinkin olisin halunnut poseerauskuvat pöydällä, mutta poju malttoi olla pöydällä alle minuutin ja sitten hän jo juoksikin pihamaalla. Ehkä ensi kerralla sitten, Hector on hurjan komea kun hän jaksaa istua ryhdikkäästi paikoillaan. Luonteeltaan Hector on ollut alusta alkaen ystävällinen, sosiaalinen ja eloisa. Eli mitä parhaimman luonteinen belgianjänisuros.
Jaqun tuntevatkin blogia aiemmin seuranneet. Tämä norjassa syntynyt jänis täytti keväällä kolme vuotta. Kolmen vuoden ikä muuten alkaa hänessä näkyä, mahamakkaroita tullut. Hups! Muuten Jaqu on ollut eloisa, ihana oman itsensä ja voinut hyvin. Pidän hänestä todella paljon! Jaqu on Soniacin isä.

Olin suunnitellut että ilmoittaisin kaikki kolme jänistä Tampereella ensi kuussa järjestettävään kaninäyttelyyn... mutta he ovat olleet koko kesän ulkona ja ruskettuneet. Karvanvaihto on hyvässä vauhdissa, mutta en usko uuden karvan ehtivän ihan näyttelyyn mennessä. Siispä tähtäämme marraskuussa järjestettävään Kaniininkasvattajien kekrinäyttelyyn. Siellä siispä näytillä nämä kolme jänistäni.

Soniac






Hector









Jaqu










maanantai 12. elokuuta 2019

Auringon maalaama pelto

Kun Sugotin jälkikasvu oli kuvattu, nappasin seuraavana päivänä uusia kuvia kanilan kolmesta muusta nuoresta. Heidän kanssaan olen ulkoillut myös lähinnä kanilan lähiympäristössä. Oli tietysti mielenkiintoista nähdä mitä he meinaavat kun menimmekin hieman kauemmas kotoa. Kaikki toimivat nätisti ja hieno huomata kuinka hyvin käyttäytyviä nuoria näistä kolmesta on kasvanut! Laitetaanpa hieman esittelyä näistä nuorista, kun en ole koko kesänä ehtinyt heistä tänne kirjoitella.

Ensimmäisenä kameran edessä loikki Gae. Hän on nyt reipas seitsemän kuukauden ikäinen, eli parhaassa kasvupyrähdys vaiheessa. Geaboran kohdalla en ole huomannut minkäänlaisia murrosiän piirteitä, hän on leppoisa, sosiaalinen ja hurmaava nuorikani. Olemme hieman ehtineet jo käydä estekilpailuissa, ja hyvältä hän vaikuttaa hyppääjänä. Osaa pysyä maltillisena ja keskityä asiaan, niin ja mukava ohjattavakin vielä. Hänen emälleen Tamaralle olisin halunnut löytää sijoituskodin, jossa oltaisiin tämän kesän/syksyn aikana toteutettu yhteistyössä poikue. Vaikka lähdin jo vuosi etukäteen liikkeelle ja etsimään sopivaa kotia, niin sitä ei kuitenkaan nyt löytynyt. Näin ollen tähtäimessä olisi löytää leppoisa loppuelämän koti Tamaralle ja jättää hänen poikansa Gae kasvamaan luokseni.

Seuraavana kuvattavaksi otin oman suosikkini nuorista, eli Howardin, vielä tutummin Ho-Hoo. Hän on pian yhdeksän kuukauden ikäinen, ja varttunut tässä ajassa suloiseksi pikkukaniksi. Howard on aina hyvällä mielellä menossa mukana. Hän ei säpsähdä pienistä, ottaa kaiken rauhallisesti ja positiivisella asenteella. Pellolla ollessa hän tutustui ensin rauhassa uuteen ympäristöön ja sitten alkoi loikkia ympärilläni. Howard tuli reippaasti luokseni kutsusta ja antoi ulkoilun lopuksi ottaa nätisti syliin. Miten täydellinen lemmikkikani! Hänen kanssaan olemme myös hyppineet esteitä ja käyneet kisoissa. Howard on tasaisen varma hyppääjä, joka toimii kenen tahansa ohjaajan kanssa.

Viimeisenä pellolle rallittelemaan otin Maikan, eli Howardin siskon. Kun pojat ovat olleet niin helppoja kasvun puolesta, on Maika murkkuikäillyt kerrassaan koko kevään ja alku kesän. Örissyt ja mörissyt, selvästi jo poikasista haaveillut. Hän on saanut kasvaa emänsä Fridan kanssa, joka onneksi tasoittanut menoa ja pistänyt rajoja Maikalle. Nyt alkaa tämäkin teini olla varttunut murkkuiän paremmalle puolelle. Alkaa opettelu millaista olla aikuinen kani, pikkuhiljaa siirtyminen aikuisuuteen. Maikan kanssa ollaan myös käyty estekilpailuissa. Kun veli Howard on aina ollut tasainen hyppääjä alusta alkaen, niin Maikalla kehitys on lähtenyt alhaalta liikkeelle, jossa suunta ylöspäin. Ensimmäisissä kisoissa Maika jännitti niin paljon, että emme voineet hypätä. Viimeisimmissä kilpailuissa hän touhotti menemään täysin omatoimisesti, kaipaamatta minkään näköisiä apuja. Millainenkohan kani Maikasta vielä kasvaa? Lupaavaa.

Fridan kaksi jälkeläistä tosiaan on edelleen minulla. Howardista laitoin jo myynti-ilmoituksen, mutta tulen nyt myös laittamaan Maikasta samanlaisen. Tarkoitus olisi löytää toiselle heistä rakastava koti ja pitää toinen vielä itselläni. Howard sopii ensikaniksi, ja todella hyvin myös estehyppyä ajatellen. Hän on siisti, eikä merkkaile ympäriinsä, mitä jotkut urokset tekevät. Maika on asunut emänsä kanssa, mutta hän ei oikein toisista naaraista piittaa. Uskon että hän toimii joko ihan omillaan tai kastroidun uroksen kaverina(leppoisan sellaisen). Maika sopii myös estehyppyyn, mutta on elävämpi mitä veljensä ja siksi ei ensikaniksi(toiseksi jo varmasti sopiva, antaa hyvin käsitellä).
Lisää tulen laittamaan heistä kotisivuilleni.

Valokuvaus projekti jatkuu, seuraavaksi olisi hauska kuvata poseerauskuvia belgianjäniksistäni. Ja kun vanhukset ovat saaneet karvanvaihdon valmiiksi, voisin ottaa heidät kameran eteen myös. 


Lavella's Kaepora Gaebora "Gae"







Lavella's Cyberpunk "Howard"






Lavella's Timebomb Zone "Maika"








 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni