tiistai 26. elokuuta 2014

Vivian's Nevada "Natalie"



Natalie syntyi 18. toukokuuta 2008, eli tähän päivään mennessä n. 6 vuotta ja 3 kuukautta sitten. Poikue oli täydellisen vahingon aikaansaannosta,  Natalien lisäksi poikueessa oli kolme uros poikasta: Nebraska, New Mexico ja New Jersey. Molemmat vanhemmat olivat Ruotsintuonteja, isä hollantilainen ja emä tan. Tämä teki Nataliesta automaattisesti risteytyskanin, kanin joka ei saanut eteensä kasvattajanimeä, sillä se oli risteytys, vain ja ainoastaan pelkkä Nevada. Tuohon aikaan sai paljon paheksuvia katseita risteytyspoikasista, eikä voitu edes kuvitella sellaisilla käytettävän kasvattajanimeä. Onneksi maailma muuttuu.

Luovutusikäisenä melkein kaikki pojat lähtivät lihakaneiksi, mutta Natalie matkasi kasvattajaltaan Pirkanmaalle, tosin jo murkkuiän puhjetessa se tuli myyntiin allergianvuoksi.

Oli vielä talvi, elettiin kuitenkin jo 2009 vuotta, mutta se ei tehnyt vielä kevättä. Häärimme paljon uudella pientilallamme, suunnitteilla oli lähteä rakentamaan vanhan talon tilalle uutta ja piharakennukseen suunniteltiin kovalla innolla kanikoppeja. Tuolloin kerrostaloasunnossa asui kanssani vain kuusi kania Kukkis, Nöpie, Zoko, Elmeri, Vimppa ja Sukka. Kesät kanit saivat asua isovanhempien luona ja talvet kerrostalossa, enempää kaneja ei ollut suunnitteilla, mutta muutto ja tuleva omakotitalo antoi uusia mahdollisuuksia.
Sattumalta törmäsin Petsien torilla mielenkiintoiseen myynti ilmoitukseen, myytävä kani oli upea ja miten siitä pystyikin löytymään vielä kahta unelmoimaani rotua, hollantilaista ja tania. Haudoin ajatusta mielessäni, palasin aina katsomaan kyseistä myynti-ilmoitusta ja ei aikaakaan, kun jo myyjän kanssa sovittiin kanin haku ajankohtaa.
Helmikuussa Natalie haettiin kotiin, se oli niin upean näköinen, mutta luonteeltaan jotain aivan muuta, sellaista mihin en ollut vielä törmännyt, se pelotti. 
Totuttelu uuteen kotiin, ihmisiin ja kaneihin vei aikaa. Natalie tuli alkuun hyvin toimeen Kukkiksen, Nöpien ja Zokon kanssa, kunnes sillä ja Nöpiellä meni napit vastakkain, näin Natalie sai siirtyä omaan koppiin asumaan. Meille tullessa Natalie oli hyvin energinen, mahdottoman äkkipikainen ja se käsitti hyvin oman arvonsa eläimenä, ei leluna, ei tavarana, vaan elävänä olentona. Se opetti minut kunnioittamaan sen omia päätöksiä ja ratkaisuja. Tutustumisen myötä ymmärsin sen olevan hyvin viisaskani, opin ymmärtämään sen käytöstä, eleitä. Se ei ollut samalla tavalla viisas kuin Nöpie, tai ei samalla tavalla äkkipikainen kuin Kukkis. Natalie oli yksilö, täysin oma persoonansa.

Kesäkuussa astutin Natalien ensimmäisen kerran Nöpien veljellä Petterillä, astutus ei kuitenkaan onnistunut ja se uusittiin lokakuussa. Natalien ensimmäinen ja samalla ainoa poikue syntyi 2. marraskuuta 2009. Se sai kolme poikasta, kaksi keltamusta japanilaista, toinen punavahvisteinen ja yksi musta otter, sekin hyvin punavahvisteinen. Sain paljon paheksuntaa turhan poikueen tekemisestä, niinpä päätin ottaa kaiken ilon irti, jättäen kaikki poikaset kotiin, halusin painottaa poikueen olevan itseäni varten, ei muille myymistä varten ja luonnollisesti tästähän seurasi tietysti vielä lisää ihmetystä.. Asioiden kuului kuitenkin mennä niin, Lucin, Winin, Rein kaikkien poikasten kuului jäädä kotiin ja miksi, senkin ymmärsin vasta useamman vuoden päästä.


Minua on aina kiinnostanut suvut ja niiden tutkiminen, vihdoin oli ihanaa omistaa kani, jonka suvusta tiedetään! Sen pohjalta selvisi paljon, mutta huikein tieto oli Gaias Romeo ja Randi, nämä kaksi silloista huimaa hyppijää ja ennätysten haltijaa. Ne olivat Natalien isän emän täys veljet, tämä sai minut entistä enemmän innostumaan esteharrastuksesta. Lähdin kuitenkin hypyttämään Natalien sijasta sen lapsia, nykyään harmittaa etten opettanut Natalieta nuorena hyppimään. Se oppi kyllä vanhempanakin hyppimisen idean, se eteni radoilla hienosti, mutta kasvavan nuoren tarmo siltä puuttui. Sinä pienenä aikana, jona Natalie kilpaili, se ehti klassautua molempiin keskivaikeisiin ja suoralta tosiaan yhtä klassausta vaille vaikeassa. Viimeksi Natalie on hyppinyt esteitä päälle parivuotta sitten. 
Natalie ei koskaan sietänyt tai hyväksynyt mitään muita kaneja ympärilleen kuin sen kolme jälkeläistä. Oli uros tai naaras, jos se ei kuulunut sen yhdiskuntaan, se kävi armotta päälle. Useampi kani sai kokea sen, kuinka vastuullisesti se puolusti sille tärkeimpiä. Nykyään kanilan pomona toimii Wini, joka lempeästä luonteesta huolimatta, ei siedä ulkopuolisia kaneja ympärilleen ja se samaan tapaan puolustaa omiaan tarvittaessa kovallakin tappelulla. Juuri tästä johtuen tämä tiimi ei koskaan ole, eikä tule asumaan kanilan alimmissa kerroksissa.


Nykyisin Natalie elää hyvin leppoisaa elämää sen lasten Lucin ja Winin kanssa. Paljoa se ei jaksa enää nuoren lailla riehua, mutta hyvin mukavaa on nähdä aina silloin tällöin senkin heittävän iloloikkia. Natalie on todella hyvän ikäinen, siihen nähden, ettei sillä niin ihmeemmän pitkä ikäisiä kaneja ole suvussa. Toistaiseksi se on todella hyvässä kunnossa, mutta silti on tiedostettava, että jo vanhemman kanin voi viedä milloin vain, mikä vain.

Tämä teksti lyhykäisyydessään kertoi tiivistettynä kuka Natalie on. Kerrottakoot vielä tähän loppuun tärkeä fakta, jos Natalieta ei olisi, ei olisi myöskään minulla mitään tämän tyyppistä estekanikasvatusta. 
Natalielta löytyy n. 156 lasta, lapsen lasta, lapsen lapsen lasta jne... Useammassa kanissa Natalien veri kiertää ja varmasti tulee tulevaisuudessakin kiertämään.


maanantai 25. elokuuta 2014

Isot poikaset, ruotsalaiset luppakorvat & Tampereen estekilpailut

Eyjpix lähti jo päälle viikko sitten, sen poikaset jäivät Adan kanssa ja niillä yhteiselo sujuu mainiosti. Ada opettaa poikasia hyvin kanin tavoille... tai sitten vähemmän hyvin, sillä poikaset ovat mm. oppineet kun kopin luukku aukeaa, yksi hämää ja loput loikkaa kakkoskerroksesta juoksemaan kanilaan. Ei tässä mitään, kunhan vain osattaisiin hypätä sinne kakkoskerrokseen Adan tavoin takaisin ja osattaisiin Adan tavoin pitää tassut ja nenut poissa muiden kanien kopeista. Muuten jälleen kerran todella mukava poikue!
Eilen lähdin poikasia valokuvaamaan, kun vihdoin oli sateeton päivä. Pidin ensimmäistä kertaa poikasia vapaana ja ulkoilu näin sujui kaikilta poikasilta hienosti, samalla myös varmistuin itse siitä, että Nora on poikueen kotiin jäävä. Sonya muuttaa 31.8 uuteen kotiin Helsinkiin, jossa sitä odotellaankin jo kovin innoissaan! Vielä rakastavaa lemmikkikotia vailla on Gino poika, joka jälleen ihailtavan kauniisti esiintyi kameran edessä(huokaisen jälleen, kumpa kaikki poikaset ottaisivat Ginosta mallia!).
Muuten myynnissä olleista Dori ja Mya löysivät upean kodin Espoosta, jonne ne muuttavatkin syyskuun aikana. Samoin myös Annalle löytyi koti, tosin ei sijoituskotia, mutta koti jonne se muuttaa poikastensa jälkeen, eli ei vielä hetkeen lähde luotamme minnekään. 
Cassun kanssa tulimme myös siihen päätökseen, että Anna-Lenalle etsitään kilpailemisesta kiinnostunut koti. Sinänsä olisi ollut ihana saada käytettyä Anna-Lenaa kasvatukseen, mutta se taitaa olla hieman haasteellinen, sillä sopivaa, erisukuista urosta ei meinaa sille millään löytyä. 

Eilen tuli myös pidettyä ensimmäistä kertaa Liilaa ja Juliusta vapaana pihalla, samalla myös kuvattua niitä. Tämä kaksikko on hyvin sopeutunut uuteen ympäristöönsä, pelletti on vaihtunut pikkuhiljaa meillä syötettävään ja hoitorytmikin alkaa niille tulla tutuksi.
Liila on osoittautunut hyvin omalaatuiseksi tytöksi, se on hyvin herttainen, mutta myös hyvin topakka pikku neiti. Sen luonteessa on mukavia puolia, vaikka välillä esille tulee hieman liikaa kääpiöluppamaisuutta. Eilen ulkoilu sen kanssa sujui todella mukavasti, vaikka välillä sitä saikin hieman haeskella, vastineeksi välillä se myös tuli omatoimisesti takaisin. Liilaa oli mukava kuvata, harmi vain aina kun olisi saanut hienoja kuvia tunnelma valomme aurinko meni pilveen...
Julius taas on Liilalle hyvä vastakohta, se on niin täydellinen kääpiöluppa kuin voi vain olla, ulkonäöllisesti, kuin myös luonteensa puolesta. Eilen taisi muutamat ärräpäät päästä ilmoille, sen lisäksi että sai hölkkäillä tietämme päästä päähän ja jokaisen pihan puskan lävitse, tämän yhden kanin perässä. En vaan pysty käsittää miten jollain ihmisella voi kestää pää n. 10 vuotta kääpiölupan kanssa? Pyhä onni, että nämäkin kaksi kääpiöluppaa ovat mulla vain kasvatuksessa, jotta saan rex-turkkia, väriä ja valkokorvaa ylläpidettyä. Voisi olla että sekoaisin aika pian, sen verran eri aaltopituuksilla ajatuksemme ovat. Tähän taloon ei enään kääpiöluppia tule, vaikka niiltä ominaisuuksia tarvitsisinkin kasvatukseen, kyllä ne ominaisuudet jollain muullakin keinolla on pakko saada. 

Sitten vähän kuvasatoa ja lopussa vielä yksi Wini kuva, jonka jälkeen alkoikin jälleen tulla vettä.

Lavella's Story lines "Nora"

Lavella's Crazy nights "Gino"

Lavella's Fairytales "Sonya"

Solbergas Anastasia "Liila"


Stors Julius "Julius"
"Hitska kun se ei voi antaa mun nyt juosta sinne Timbuktuhun!"         
Windfall Winy "Wini"

17.8 Tampere

Viimeisimmät kisat missä tuli käytyä, olivat Tampereen estekilpailut. Sinne mukaan lähti Dori, Anna, Combo, Sam, Kurlaaja, Anna-Lena, Merle ja Fif. Päivä oli todella mukava, luokat etenivät mukavalla vahdilla ja ilmapiiri oli vallan mainio!
Helpossa suorassa hyppi Dori ensikertalaisena hienosti yhdellä virheellä. Annalle nämä olivat toiset kisat ja se meni myös nätisti yhdellä virheellä, mikä sekin tuli pidemmästä esteestä. Sisko ohjaili Compon, joka taisi mennä kahdella virheellä radan.
Keskivaikeassa suorassa oli kolme haasteellisempaa estettä tuplakrysset, M ja kaksoisvesi. Vain yksi kani, Fifin veli, sai kalssauksen kyseisestä luokasta ja sekin upealla puhtaalla suorituksella. Fif meni todella nätisti radan, harmillisesti silti kolme huolimatonta virhettä. Anna-Lena meni upeilla loikilla, mutta teki jälleen huolimattomuusvirheitä. Merle meni tasaisesti ja hyvällä vauhdilla, mutta sekin kolmella hassulla virheellä. Kurlaaja ja ja Sam taisivat mennä omasta mielestäni hienointen, Kurlaaja tasaisella vahdilla, vaikkakin kahdella virheellä. Sam samoin hyvällä vauhdilla ja mahtavilla loikilla, virheitä sille kuitenkin kertyi viisi kappaletta.
Helpossa mutkassa Sam sai viimeisen klassauksen ja sijoittuikin, samoin Anna meni nätisti ja sai klassauksen, Dori ja Anna-Lena menivät 2vp radat ja Compo 3 virheen. 
Seuraavat kilpailut ovatkin 31. päivä Helsingissä ja sinne tullaan muutaman kanin kanssa keskivaikeaan ja vaikeaan suoraan.
Lavella's Trush  Nightingale "Dori"

Lavella's Infernal Devices "Anna"
Lavella's Fiore di natale "Fif"

Lavella's Infinity "Merle"

Porfyr "Merle"

Anna-Lena

Lavella's Hologram "Sam"

Kuvat ottanut Saga, Minnat ja Anu!
 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni