tiistai 21. kesäkuuta 2016

Hyvin reipasta menoa!

Hetki sitten sain laitettua kotisivuille useamman kanin etsimään lemmikkikoteja ja jo nyt pääsen toteuttamaan tämän viikon ensimmäistä postuasta! Tämähän on suuremmoista, sillä kellokaan ei ole vielä paljoa. Näin ollen ehtii vielä hyvät tovit pupuilemaan ja toivottavasti ajoissa nukkumaan. 

Todella laiskalla päällä olen ollut kanien myynnin suhteen, sillä vaikka todella mukavia ostajia löytyy, niin valitettavasti näitä mukavia on harmillisen pieni osa kyselijöistä. Välillä tuntuu, ettei aina oikein ymmärretä edes, että ollaan oikeasti eläintä ostamassa. Koska kasvattajana tuppaa olemaan elinikäinen vastuu siitä, että eläviäolentoja syntyy omasta toimesta, ei niitä mielellään minne vain halua antaa. Mikään ei tunnu pahemmalta, kuin se, että kani päätyykin huonoon kotiin ja sinä yksin kasvattajan olet siitä vastuussa, että eläin joutuu siihen tilanteeseen. 
Onneksi vuodet ovat runnoneet ja sitä kautta opettaneet. Tähän mennessä jo aika hyvin ensimmäisen yhteydenoton perusteella osaa arvioida tilanteen. Todella pitkällehän kiinnostunut ostaja pääsee jo sillä, kun esittelee itsensä, kertoo mitä on hakemassa ja mihin. Tuon kaiken voi sisällyttää todella tiiviiseen pakettiin. Romaania ei todellakaan tarvitse kirjottaa, niitä kun taas on kovin pitkästyttävää lukea ja ehtii puolet asiasta unohtua ennen kuin pääsee loppuun.
Monet kerrat olen sanonut, että kaikkein helpoimmalla pääsee, kun ei tarvitse myydä mitään yhtään kenellekkään. Joskus on varmasti tullut vannottua, että nyt loppuu tämä kanien myynti. Onneksi loppupelissä ei ole koskaan pakko myydä mitään kania, jos sopivaa kotia ei vain löydy. Vaikka ikävät kaninostajat tuovat pahaa mieltä ja harmaita hiuksia, silti piristää aina ne kunnolliset ostajat. On ihanaa nähä se, kun joku on aidosti kiinnostunut kasvatuksestasi ja haluamaan itselleen tästä kasvatuksesta kanin. Tykkään itse todella paljon omista kaneistani, lemmikeistä kuin kasvatuksessakin olevista. Ei niitä muuten tässä olisi. Näitä kaneja on ihana myydä, kun löytyy hyvä koti, jota aidosti kiinnostaa ja halutaan oikeasti sitoutua siihen kaniin. Sanoinkuvailemattoman iloiseksi tekee myös se, kun saa nähdä, että oma kasvatti tuottaa suurta iloa siinä omassa perheessään.

Koitan pitää mahdollisimman hyvin huolta siitä, ettei kani määrä pääse luonani kasvamaan liian suureksi. Kanimäärän tulee olla sellainen, että niille riittää aikaa ja ne jaksaa hoitaa joka ikinen päivä. Liikaa ei siis saa antaa valtaa tunteilleen, pitää huomioida ensisijaisesti kania ja mikä on sen parhaaksi. Kaikkea kasvatuksesta pois jäävää tai ylipäätään poikasia ei voi jättää aina lemmikeiksi itselleen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kani sopisi lemmiksiksi jollekkin toiselle. Kaikki kanit eivät edes sovi kanila ympäristöön, vaikka haluaisi kuinka kovin. Tällaisissä tapauksissa on ihanaa, että on ihmisiä, joilla on kiinnostusta tarjota pysyvä koti kanille, jota ei itse voi pitää.
En mielelläni laita kasvattejani pois, sillä lähtökohtaisesti kaikki ovat lemmikeksi sopivia. Joskus kuitenkin tulee niitä tilanteita, ettei kani syystä tai toisesta voi myydä. Silloin on todella harvoin muita vaihtoehtoja, jotka ajaisivat kanin itsensä etua. Onneksi tällaisia tilanteita on todella harvoin.

Näitä omia ajatuksia ja perjaatteita on mukava jakaa. Useasti näistä asioista kysellään, mutta varmasti moni myös pohtii. Pitää kuitenkin muistaa, että jokaisella kasvattajalla on ne omat toimintamallinsa ihan kasvatusperjaatteistaan lähtien. Loppupelissä harva kasvattaja kasvattaa tismalleen samalla tavalla.

Lopuksi vielä kuvia Elisen kahdesta kotona olevasta lapsukaisesta, joille etsin molemmille koteja. Tähän tulokseen tulin, sillä on näille kahdelle parempi, että saavat muuttaa siihen omaan kotiinsa. Vaikka näillä näkymin nyt kumpikaan tyttö ei jää jatkamaan sukua, niin suunnitteilla on silti käyttää johonkin tulevista poikueista näiden tyttöjen veljeä, joka on sijoituksessa.
Ja ihan  lopuksi löytyy vielä videoita viime viikkoisista hyppy treenailuista. Pojat hyppivät todella hienosti, kun taas tytöillä tuntui kaikilla olevan vain kiimat mielessään. 


Lavella's Spring Sprite "Pilkku"

 Lavella's Drizella Tremaine "Drizella"



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pian kuusi ja seitsemän viikkoiset!

Pahoittelen jälleen sunnuntai ilta postausta ja kun poikasten kasvukuvat tulevat näin viiveellä, nämä kuvat kuvattu siis jo alku viikosta. Viikolla iltaisin tulee vain mieluummin valittua kanit kuin tietokoneella istuminen. Tästä syystä en vieläkään ole kaikkiin säköposteihin vastannut, vaikka pitänyt mm. osalle Ticon uroksista kyselleille vastailla jo useampi viikko. Ei kuitenkaan hätää mitään, pojat eivät täältä mihinkään katoa ja vastausta kyllä tulee, kun sille siunaantuu sopiva aika.
Aika juoksee silmissä ja aika kauhu on huomata, että maanantaina Ticon lapset ovat seitsemän viikkoisia ja tiistaina Toften jälkeläiset kuusi viikkoa. Molempien poikueiden poikasista on onneksi jo todella hyvin selvillä millainen kukakin poikanen on, mutta se, että mitä jätän kotiin on ihan taka-alalla. Kuulostaako taas hurjan tutulta? Sen verran kivoja poikasia, että jälleen helpointa olisi jättää kaikki vain kotiin, mutta sellainen on mahdollista vasta kun joku keksii pidentää vuorokautta ja kanila kaksinkertaistuisi. Ja onhan nyt sen verta useampi mukava kysely tullut, että ihan hyvin mielin tuosta poikasia myymässä. Ensi viikolla olisi siis tavoitteena, että laittelen sähköpostia kiinnostuneille ja katsotaan alustavasti mitä nyt mihinkin voisi olla muuttamassa. Lisäksi vastailen vielä joku ilta näille, joille en ole vielä ehtinyt laittaa takaisin vastausta. 

Toften poikueesta tosiaan on tällä hetkellä niin hyvä tilanne, että vain yksi uros on koditta. Toinen näistä pojista lähtee nyt toivottavasti sijoitukseen, eli pääsee jo suoraan omaan kotiin ja tulee vain käymään moikkaamassa Ravaa loppu vuodesta. Naaraista yksi lähtee täysin koti koti pupuksi ja kaksi lemmikeiksi ja mahdollistesti myös estekavereiksi. Tämä kotisohvalle sopiva mulla on jo aika hyvin selvillä, eiköhän se ole Nala, joka luonteeltaan on rauhallisempi ja juurikin sopivan rento tapaus. Vitani, Kiara ja nimetön naaras(yksivärinen tyttö) ovat taas ehdottomasti reippaimmat, mutta jokainen kuitenkin täysin oma persoonansa. Kaikissa näissä on omalla tavallaan hyvin kiehtovia piirteitä, siksi valinta minkä jätän kotiin ja mitkä lähtevät omiin koteihinsa on vaikea. Nimetön naaras on väriltään kuin luonteeltaan hyvin Toften oloinen. Se on seurallinen, aktiivinen ja älykäs. Tykkään mahdottomasti siitä energiasta, tutkimisen ja tutustumisen halusta mitä tästä naaraasta löytyy! Kiara taas on kuin Efy, lempeä, älykäs ja mahdottoman herttainen. Tykkään sen rennosta asenteesta, mutta silti ryhdikäästä ja uteliaasta olemuksesta. Vitani on jo nyt se pomo, määrätietoinen, älyllisesti mahdottoman lahjakas ja omalla tavallaan kiehtovan haastava tapaus. Tykkään hurjan paljon, kun kanissa on asennetta, ryhtiä, mutta sen kanssa ajatukset kohtavat kun ollaan samalla aaltopituudella. Kunnioitus molemmin puolin. Näistä pitäisi saada nyt valittua se, jonka jätän kotiin, ennen kaikkea kasvatukseen. Tällaisissa tilanteissa pitäisi kai osata ajatella yksin sillä kasvattajan ajattelutavalla, sillä en ole varma kuinka fiksua olisi jättää sellainen kotiin, joka mun on lopulta pakko jättää kasvatuksen jälkeen myös lemmiksi. Asian kanssa riittää pohtimista ja pallottelua, mutta se oikea ratkaisu varmasti vielä löytyy. Upeaa tietisty huomata, että toiseksi viimeinen väriprojektin poikue on luonteeiltaan täysin sellaista mitä haen. Tästä voisi päätellä, että päätöspoikueisiin tulee värit kuin luonteetkin osumaan todella hyvin kohdilleen. 

Ticon poikueessa olen aivan rakastunut poikiin ja mahdollisuus mulla nyt vain on naaraaseen. Tuli jätettyä niin paljon kivoja uroksia aiemmista kevään poikueista, että tässä nyt ollaan. Ennen kuin mennään luonteisiin, mun on pakko mainita, että tän poikueen jokanen poikanen on hurjan persoonallisen näköisiä! Enkä vieläkään voi varmaksi sanoa onko kuka nyt luppa, kuka ropellikorva ja kuka pysty. Noilla vaihtuu päivittäin korvien asennot, mm. Lyna oli kuvia otettaessa pystykorva, seuraavana päivänä luppa ja tänään taas pysty... Ja samaa on tehneet kaikki muutkin! Tästä poikueesta tarkoitus olisi jättää yksi naaras kotiin ja kaksi muuta naarasta lähtevät estehypystä kiinnostuneisiin koteihin. Naaraat ovat kaikki mainioita, jälleen kukaan ei ole täysin identtinen vaan jokainen oma värikäs persoonansa. Uroksista houkuttaisi todella kovin sijoittaa yksi, saada mahdollisuus tarvittaessa käyttää jalostukseen. 
Tulevalla viikolla olisi tarkoitus uskaltautua pitämään poikasia vapaana ja selvittää lopullisesti se minkä jätän kotiin, mitä lähtisi suosittelemaan mihinkin koteihin. Olen vapaana pitoa nyt välttänyt pienten kanien kanssa suuren kissa määrän vuoksi. Vieraat kissat ovat sen verran arvaamattomia ja todella selväksi on tullut, että nuo käyvät kaiken pienen kimppuun. Parhaiten saan kuitenkin selvyyden poikasiin, kun saan olla niiden kanssa täysin kahden ulkona. Silloin näkee miten kani käyttäytyy ihmisen kanssa, ympäristössä missä sillä on paljon valinnanvaraa. Lähinnä eniten kiinnostaa se, miten paljon nuori kani turvautuu ihmiseen ja ylipäätään huomioi sitä. Kasvatukseen haluan jättää sellaisia kaneja, joilla on mahdollisimman vahva ihmiskontakti, sillä näin saan vahvistettua sukupolvi toisen perään tätä tärkeää piirrettä. Esteharrastuksessa kun kanin ja ihmisen välinen side on vahva, myös etenemin esteillä on sujuvaa. Tälläiset kanit ovat myös ihanteellisia lemmikeitä, mutta haastavia siinä, että ne vaativat hurjasti seuraa, huomiota ja pysyvän kodin.

Seuraavaan postaukseen saan vihdoin estetreeni videoita ja kuulumisia kanilasta. Lisäksi kerron vähän kasvatuksesta pois jäävistä kaneista, jotka tulevat etsimään omia lemmikki kotejaan. Toivottavasti päästään taas kuulemaan pian, hullunrallia jälleen ensi viikoksi luvassa ja sehän on jo juhannuskin aivan kohta! 

Ps. Pahoittelen talvista fiilistä mikä vallitsee blogissa. Uusi ulkoasu mulla on ollut jo pitkää lähes valmiina, mutta aikaa ei ole ollut sen esille tuontiin. Josko juhannukseksi kesä saapuisi myös blogiin?


Ticon poikaset


Lavella's A Million Suns "Eba", uros

 Lavella's The Nightmare Factory "Lione", uros

 Lavella's The Wise Man's Fear "Boltsi", uros

 Lavella's Tokyo Heist "Sinai", naaras

 Lavella's Innocent Darkness "Takla", naaras

 Lavella's Under the Never Sky "Lyna", naaras



Toften poikaset

Lavella's Seize the Day "Nala", naaras

 Lavella's Groundhog Day, naaras

 Lavella's The Dragon's Daughter "Vitani", naaras

 Lavella's Just Surf the Net "Simba", uros

 Lavella's Slumber Kingdom "Slumbe", uros

 Lavella's The Wtf Singalong "Kiara", naaras



Adan poikanen

Lavella's Tierra del Fuego "Varyan", naaras


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Freestyle

Kesä tosiaan alkanut tohinalla ja se valitetattavasti näkyy myös täällä blogin puolella. Ikävästi hommaa vain on niin paljon, että aikaa ei ole päivittää erilaisia juttuja niin paljon ja niin useasti kuin haluaisi. Postauksia tulee siksi vain silloin, kun niiden toteutukseen siunautuu se pieni hetki.
Kulunut viikko on ollut taas raskas, joka päivä töiden jälkeen ohjelma on ollut viedä kanit pihalle, touhuta ja jatkaa remonttia kanilassa. Yhtenäkin päivänä otin kanit sisälle vasta yö myöhään ja nukkumaan pääsin reippaasti puolen yön jälkeen. Lomalla tälläinen ei hetkauttaisi, vaikka valvoisi aamuun, mutta kun kello soi ylös viideltä, se valvominen tuntuu. Harmittaa myös, kun ei ole pystynyt tekemään mitään sen ihmeempiä kivoja juttuja, valokuvaamaan, olemaan kunnolla kanien kanssa, treenaamaan nuoria esteillä tai katsomaan poikasia sen pahemmin. Onneksi tähän tulee nyt muutos, sillä eilen remontti edistyi niin pitkälle, että uudet asumukset olivat muutto kelpoisia! Ilman sen ihmeempiä juhlallisia kämppien avajaisseremonioita vippasin kanit uusiin asumuksiin. Remontti ollut nyt loppu vaiheessa niin täydellistä tuskaa ja *itutusta, että mikään ei ollut sen ihanampaa, kuin saada kanit vihdoin pois varakopeista ja samalla kanilaa fiksumpaan järjestykseen! Paljon laitettavaa noissa kopeissa riittää, monet kerrat olisin halunnut laittaa kuvia remontin vaiheista ja ehkä videotakin tehdä, mutta mitään materiaalia ei valitettavasti pahemmin ole. Kun asumukset ovat täysin valmiit kuvaan ja esittelen ne täällä blogissa. Toivotaan, että kanit eivät ehdi vielä tuhota niitä siiheksi.

Tässä postauksessa olevat kuvat mun on pitänyt julkaista jo varmaan pari viikkoa sitten, mutta sattuneista erinäisistä syistä ne tulevat vasta nyt. Nämä kuvat on tosiaan otettu ennen kuin saimme pienen kesävitsauksen tontillemme, nimittäin supi, jolla pentue ruokittavana. Shokkihan tämä omalla tavalla on, sillä täällä kaikki kanoista lähtien ovat vapaita kulkemaan ja nyt kaikki toiminta on hyvin rajoitettua ja valvottua eläinten kanssa. Onneksi supi homma on läheisten metsästäjien kanssa sen puoleen hoidossa, että pian saadaan toivottavasti taas rellestää tontilla miten halutaan. Osittain tästä ja tontilla juoksevasta kissa-armejasta johtuen en ole myöskään poikasia voinut kuvata vapaina. 
Kanilan nuoret kasvaa aivan hirmuista vauhtia. Tällä hetkellä löytyy lähes kymmenen lupaavaa nuorta esteille, mutta radoille ei niiden kanssa päästä. Kotona taas tuntuu, että ei koskaa endi hypyttämään, siksi kesällä kotona ei oikeastaan hypitä kanien kanssa, vain kisoissa. Harmittaa siis aivan vietävästi, koska potentiaalia noilla on niin hurjasti, paineita myös tuo se, että näyttöä niille pitäisi saada ennen kuin osallistuvat omalta osaltaan kasvatukseen. Muihin maihin tätä tilannetta on ollut todella vaikea selittää, sillä a) Norjassa virusta ei ole, b) Ruotsissa kisataan vaikka virusta on. Virus alueilla porukka kisaa vain omana lössinä, tai pahana aikana on kisaamatta kokonaan. Ja luonnollisesti ne alueet missä ei ole virusta kisaa omana, lopputulos niinkin yllättävä kuin: tauti ei leviä muualle. Suomessa tilanne on uusi, vasta kehitteillä miten toimitaan, sillä virus on nyt tänne tullut ja se ei tule enää poistumaan. Hurjan moni tuskin enää tämän jälkeen haluaa mennä kisaamaan Helsingin alueelle tai että sieltä tullaan muualle. Varsinkaan niinä aikoina, kun virus leviää niin ärhäkkäästi mitä nyt. Riskit nyt ovat vain liian suuret. Tämän kaiken keskellä siis pakko vain raivata aikaa, että edes kerran parissa viikossa ehtisi nuoria hypittämään kotona, jotta ne saisivat mahdollisuuden kehittyä, mutta esteet tulisivat myös tutuksi.
Zed ja Fereno ovat kumppanukset jotka tulivat juuri kisaikään, kun virus tuli Helsinkiin ja koko Suomi pistettiin kisojen puolesta kiinni. Kerran niitä taisin hieman hypytellä ja se oli kerta, kun opetin ne esteille. Alku viikosta oltiin jo siskon kanssa alkamassa ruokkimaan kaneja, kun innostuin ideasta, että ihan parilla esteellä noita kahta hypyteltäisiin. Tämä olis siis niiden toinen kerta ja jummi jammi molemmat menivät niin super kivasti! Ferenolla löytyi vahtia, mutta se käytti kroppaansa todella taidokkaasti. Zed meni alkuun hieman epävarmemmin, mutta sitten se lähti heittämään iloloikkaa samassa ja tekemään ihan hirmuisia hyppyjä esteiden yli! Tässä kohtaa nappattiin puhelimella muutama video. Video löytyy ihan postauksen lopusta ja siinä hieman siskon kanssa hypyttäjää vuoroteltiin, kun Sagalla nuo molemmat kädet hieman huonossa kunnossa.

Tänään kolmet kiinnostuneet tulevat Toften poikasia katsomaan ja pääsee hieman jututtamaan näitä kotiehdokkaita, eli hommaa riittää koko päiväksi. Illaksi ei pitäisi olla mitään ohjelmaa, eli tarkoitus olisi kuvata vihdoin kasvukuvat poikasista ja ehkä päästä myös hypyttämään kaneja! Toiveissa olisi päästä myös ensimmäisen kerran tällä viikolla ajoissa nukkumaan ja saada kunnon yöunet. Katsotaan miten käy!


Lavella's Loki "Loki"





Lavella's Äly ämpäriin Frede "Fereno"




(Lavella's) Voodoo Queen "Mei"

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni