maanantai 21. elokuuta 2017

Kuinka käy Adan

Huominen on todella ratkaiseva päivä, se ratkaisee sen kuinka kauan Ada tulee olemaan luonamme.

Jokin aika sitten Ada alkoi nirsoilemaan ruuan suhteen, vähitellen nirsoilu muuttui huomattavan suureksi ja varasin ajan lääkäriin. Adalta hiottiin alkavat hammaspiikit pois ja hän toipui hyvin operaatiosta. Samalla käynnillä hänelle suoritettiin perustarkastus. Tunnustelun yhteydessä alamahasta löytyi pieni patti. Tätä pattia ei ollut vielä muutama viikko sitten, kun itse tein kaikille kaneille, myös Adalle perustarkastuksen. Käynnin yhteydessä kohdussa tai ylipäätään muualla kanissa ei tuntunut mitään, eli päätimme seurata tilannetta.

Kun tulen töistä kotiin, käyn aina ensimmäisenä kanilassa. Viime perjantaina töiden jälkeen Ada ei tullut vastaan kopin ovelle, mitä hän tekee aina. En huolestunut, sillä olihan lähes kaikilla kaneilla menossa parhaat päivätorkut. 
Kun saavuin myöhemin kanilaan, Ada oli edelleen tason alla ja ei tullut edelleenkään luokseni. Siinä kohtaa huolestuin. Otin mahan tunnusteluun ja se ei tuntunut normaalilta, kani ei ollut myöskään syönyt kunnolla, sillä papanaa ei ollut lähes yhtään tulossa. 

Otin Adan sisälle, syötin ja juotin häntä, lisäksi annoin kipulääkettä. Tämän jälkeen vointi parani, mutta ala maha tuntui vieläkin oudolta ja on sitä edelleen. Olemme nyt selvinneet viikonlopusta, kipulääkettä on otettu tarvittaessa ja Ada on pysynyt virkeänä.

Huomenna päivällä ystäväni vie Adan eläinlääkäriin, jossa hänet tutkitaan uudestaan ja sen jälkeen suoritetaan sterilointi. Olen äärimmäisen hermostunut ja peloissani kuinka tässä lopulta tulee käymään. Toivon tietysti, että jos alamahassa on jotain alkavaa kohdun tai munasarjojen ongelmaa, se saadaan nyt steriloinnilla pysäytettyä. Jos taas ongelma on kasvain, joka lähtenyt leviämään laajemmin sisäelimiin, silloin kaikki taitaa olla tässä.

Huominen ratkaisee paljon, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Alla kuvia Adasta, hän on viettänyt nyt perjantaista lähtien sisäkanin elämää. Kävimme sunnuntai aamulla ulkona, jolloin otin hänestä kuvia. Kuvista näkee, että Ada on mitä virkein kuusi vuotias. Päältäpäin ei huomaisi, että kaikki alamahassa ei ole hyvin.








sunnuntai 20. elokuuta 2017

Isompi probleema harrastuksessa?

/ Tämä teksti pohjautuu omiin kokemuksiini, siihen mitä olen nähnyt, kokenut ja kuullut. Lisäksi mukaan olen tuonut omia pohdintoja ja ajatuksia todella tärkeästä asiasta. Tämä asia on kokonaisuudessaan todella laaja ja sitä on hyvin vaikea avata täysin vain tässä yhdessä tekstissä. /

Mulla on nyt kahdet hyvin erilaiset estekisat takana. Toiset olivat viime viikonloppuna Pukkilassa ja toiset eilen Porissa. Kilpailut olivat kahden eri yhdistyksen eli toinen SEK:n ja toinen SKH:n. Kilpailin myös hieman erilaisessa porukassa, Pukkilassa oli lähinnä Helsingin alueen + lähiseudun kisaajia ja Porissa kilpaili ihmisiä ja kaneja laajemmin ympäri Suomea.

Olen tutustunut ensimmäisen kerran kaniestehyppy kilpailuihin kymmenen vuotta sitten. Siitä hetkestä alkoi toiminnan aktiivinen seuraaminen ja hieman myöhemmin osallistuminen toiminnan edistämiseen Suomessa. 
Ohesa olen seurannurt myös muiden Pohjoismaiden kilpailutoimintaan, osallistunut kilpailuihin ja ollut mukana järjestämässä pienempiä ja suurempia tapahtumia. Tiedän varsin hyvin milloin kilpailut ovat kokonaisuudessaan onnistuneet ja milloin ne menevät täysin pieleen. 

Pukkilan ja Porin kilpailut; kummatkaan tarjosivat kilpailijoille kilpailut, mutta kävi hyvin selväksi kummissa kilpailuissa yhdistys haluaa ja oikeasti myös voi panostaa toimintaansa, huomioi kilpailijoitaan ja siihen miltä kaikki ulospäin näyttää. Kumpi yhdistys haluaa edistää ja laajentaa toimintaa, etsiä ja ottaa vastaan uusia hastajia.

Gia hyppäsi reippaasti eliiti mutkaa Pukkilassa ja eliitti suoraa Porissa. Tuttuun tapaan muutama etupuomi tarttui vauhdissa matkaan mukaan.


Pukkilan kilpailut olivat Suomen Estekanit Ry:n järjestämät, yhdistyksen joka on toiminut Suomessa yli kymmenen vuotta ja mennyt yhtä vuoristorataa toimintansa puolesta. Kilpailuita yhdistys on aina järjestänyt, hyviä kuin vastaavasti niitä huonompia. SEK:n toiminnassa on aina ollut mukana todella laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Niin kuin asiaan kuuluu, yhdistyksen toiminnassa on ollut aina mukana niitä jotka haluavat edistää toimintaa ja mahdollistaa sen mahdollisimman monelle. Sitten valitettavasti on aina löytynyt myös niitä, joita kiinnostaa se oma ja kaverien kanssa kisaaminen, oman ja kaverien kisatoiminnan parantaminen. Tämä on valitettavasti aiheuttanut toiminnassa aina sitä, kun pääsemme pari askelta eteenpäin, hetkessä peruutamme taas muutaman taaksepäin. 

Suurimpana ongelmana SEK:ssä on olltu jo pitkään se, että pieni porukka ei halua yhdistyken laajentuvan tai edistävän toimintaansa eteenpäin. Tiedän tämän itse varsin hyvin mm. käydessäni pari vuotta sitten vääntöä siitä saanko lähteä pikkusiskoni kanssa järjestämään kilpailut Vaasan alueelle. Emme pääseet, emme saaneet yhdistykeltä tukea tähän, sitä ei koettu tärkeänä. 

Olen iloinen siitä, että Pukkilaan järjestettiin kilpailut. Se toi samalla kilpailuihin myös muutamia uusia ja satunnaisesti kilpailevia. Uudet harrastajat ovat tärkeä asia yhdistykselle, koska yhdistys ei voi toimia ilman harrastajia, toimintaa saadaan laajennettua vain saamalla lisää harrastajia. Perjaatteessa Pukkilan kilpailupäivä oli onnistunut. Kilpailun vastuuhenkilö oli järjestänyt perus asiat todella hyvin ja sen puolesta meillä oli oikein mukava olla kisapaikalla.
Kilpailuissa tuli kuitenkin vastaan harvinaisen paljon sellaisia asioita, mitä virallisissa yhdistyksen kilpailuissa ei saisi yksittäin tai toistuvasti tapahtua.

Loki klassautui hienolla radalla Pukkilasta vaikeaan mutkaan! Porissa Loki pääsi kilpailemaan ensimmäsitä eliitti suoraa, joka oli todella haastava vieressä meuhaavan tivolin ja kaijuttimista kuuluvien kuulutusten vuoksi. Ensimmäinen kierros päästiin sujuvasti maaliin yhdeksällä vauhti virheellä ja toinen kierros mentiin jo rennosti vain 2 virheellä!

Ihan ensimmäisenä, tuomari ja estekärry saapuivat paikalle varttia vaille kymmenen. Kilpailut alkavat kymmeneltä. Eikö ole käsittämätöntä? Päivän aikana keskustelin asiasta kanssakilpailijoiden kanssa, tämä on tältä tuomarilta ja Helsingin alueen estevaraston kuskaajilta täysin normaalia. Herää kysymys miksi kukaan ei tee asialle mitään? Ei ole tiedetty miten asiasta pitäisi sanoa. On sanottu, mutta asiaan ei tapahtu muutosta. Ei uskalleta puuttua asiaan. Miten tämä voi olla mahdollista?

Tuomari ei ole suunnitellut mitenkään rataa etukäteen, radalle heitetään satunnaisesti esteet pohtimatta sen suuremmin rataa kokonaisuutena. Kilpailut saadaan aloitettua varttiavaille yksitoista, osa yleisöstä on jo poistunut tässä vaiheessa paikalta. Kukaan ei pahoittele tai yritä kertoa ihmisille mikä on myöhästymisen syynä.

Lyna hyppäsi voitokkaan radan Pukkilassa, ansaiten samalla klassaupisteen. Porissa Lyna hyppäsi tuttuun tapaan todella hienosti, mutta harmillisesti radalta tippui muutaman pystyn ensimmäinen puomi.


Kilpailuiden alettua päivä lähtee sujumaan mukavasti; vaihdetaan kuulumisia, nauretaan ja jutellaan kaikkea mukavaa.
Jossain kohtaa huomaamme muiden kilpailijoiden kanssa, että tuomaroinnissa on selvää takkuilua. Suurimpana syynä se, että päätuomarilla on omia kaneja hyppäämässä kyseisessä luokassa eikä kilpailuihin ole otettu toista tuomaria. Ensimmäisen luokan jälkeen, seuraavan luokan aloituksessa kestää huomattavan kauan. Ehdotan, että aloitan luokan ja tuomaroin itse sen, kun minulla ei ole luokassa kania. Päätuomarille tämä käy ja hän pääsee rauhassa lämmittelemään ja hypyttämään kaninsa. 
Kolmannen luokan aloitus sujuu paremmin, mutta tässä vaiheessa olemme jo huomattavasti myöhässä kilpailuiden aikataulusta. Kilpailuiden tulisi päättyä noin klo 16 aikaan ja meillä on jäljellä enää pari tuntia. Huomautan jossain kohtaa asiasta ja saan vastauksena, yhdistyksen toimihenkilöltä, että ei kannata tulla kisaamaan jos on kiire. Tyrmistyn ja sanon, että ei se niin mene. Tuon esille, että he saapuivat myöhässä paikalle, aikaa ei ole mitenkään yritetty kiriä ja aion viedä asian eteenpäin, jos kilpailut eivät lopu suunniteltuun aikaan. Ehdotan, että luokka muutetaan c-arvosteluksi tai lisätä hieman vauhtia tuomarointiin sekä esteiden korjaamiseen. Tästä saan takaisin todella asiatonta kommenttia omasta kilapilutoiminnastani ja käytöksestäni. Jätän asian sikseen ja siirryn muiden kilpailijoiden luokse, jossa he ihmettelevät yhdistyksen toimihenkilöiden käytöstä. Kaikki paikalla olleet tietysti kuulivat tämän keskustelun.

Huomaamme jokainen myös sen, että luokkaa tuomaroi henkilö, joka ei ole tuomari, tai edes tuomari harjoittelija. Kukaan ei puutu asiaan, tätä kuulema on monissa kilpailuissa. Olen tästä itse sanonut kerran, asiasta on sanottu ilmeisesti eteenpäin, mutta muutosta ei tapahdu. Toimihenkilöt ovat jo muutenkin kärttyisiä antamastani palauttesta, emme halua pahentaa asiaa ja emme puutu tähän. Haluaisitko sinä, että kanisi suoritusta tuomaroi toistuvasti henkilö, joka ei ole tuomari? 

Lennar lähti Pukkilasta uuteen kotiin, joka on todella kiinnostunut aloittamaan estekilpailemista. Heidät näemme toivottavasti jo ensi viikonloppuna Halikossa!


Kilpailuihin saapuu vieraita, jotka haluavat tutustua lajiin. He ihmettelevät selvästi osan ohjaajien kanien käsittelyä ja kummastelevat miksi helppo ei ole vielä alkanut(odottavat näkevänsä yhden kanin suorituksen). Koitan selitellä asiaa ja pahoitella, että kilpailut ovat hieman viivästyneet.

Saamme lopulta pidettyä toiseksi viimeisen luokan, jonka jälkeen tuomariharjoittelijat rakentavat viimeisen luokan radan, eli helpon mutkan radan. En puutu aluksi asiaan, sillä on päätuomarin asia valvoa radan rakennusta ja korjata, jos on korjattavaa. Kun rata on valmis, en huomaa missään kohtaa päätuomarin tutustuvan rataan tai korjaavan siinä olevia virheitä. Rata on joiltain paikoin ahdas, jyrkillä käännöksillä varustettu ja tietyt kohdat on kanille vaikea hahmottaa. Sanon asiasta päätuomarille, hän ei noteeraa asiaan vaan kääntää keskustelun siihen kuinka rumasti ohjaan omia kanejani. Tämän jälkeen lähes jokaisen viiden hypytettävän kanin kohdalla tuomari huomauttaa minua jatkuvasti "älä vedä kania hihnasta", "älä ohjaa kania hihnasta". Kaikki kanini ovat kokemattomia mutkaradalla, osa ensikertalaisia. Koitan parhaani mukaan keskittyä suoritukseeni ja ohjata kaneja nätisti. Tämä on kuitenkin todella vaikeaa kyseisellä radalla. Nuoret kanini eivät hahmota yhtään ensimmäisellä kierroksella mille esteelle pitää seuravaksi mennä, sillä rata on huonosti tehty ja se vaatii kanilta oikeasti taitoa, sellaista mitä ei aloittelevalta kanilta kuulu vaatia. Tuomari ei puutu mitekään muiden ohjaajien kanien ohjaamiseen. En ole todellakaan ainoa, jolla on vaikeuksia ahtaan radan kanssa. 
Annan lopuksi toiselle radan rakentaneista palautetta, että rata oli todella ahdas, kanin ja ohjaajan oli vaikea liikkua siinä. Hän ottaa palautteen hyvin vastaan ja sanoo ottavansa virheestä opikseen.

Täältä pääset katsomaan Tamaran ja Tetriksen toisen kierroksen suorituksista otetut videot. Kummatkin hyppäsivät ensimmäistä kertaa helppoa mutkaa, Tetris ensmmäistä kertaa ylipäätään helppoa luokkaa. Videolta on luonnollisesti vaikea hahmottaa täysin tilannetta, mutta se avaa sitä kuitenkin jonkun verran.

 Meillä oli todellakin hankaluuksia Tetriksen ensimmäisessä helpossa mutkassa, mutta jostain se on aina aloitettava. Varsin ylpeä olen Porissa suoritetuista radoista, jotka mentiin tasaisesti ja nätisti, saaden myös klassaus!


Saamme lopulta kisat päättymään ajallaan ja aloitamme vähitellen tekemään lähtöä. Kun suurimmalle osalle on sanottu heipat, menen vielä tuomarin ja yhden yhdistyksen toimihenkilön luokse. Kiitän päivästä ja sanon, että oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Samaan syssyyn tuon vielä esille, että oli ikävää sanailua aiemmin. Tästä päädymme siihen, että olen tulltu vakoilemaan heitä, olen kateellinen heidän kaneistaan ja haluan heidän jättävän harrastuksen. Yritän kysyä mistä he ovat tällaistä saaneet päähänsä, olemme tänä ja viime vuonna nähneet vain muutaman kerran? Vakuutan, ettei tälläinen pidä missään nimessä paikkansa. Olen kisaamassa voidakseni harrastaa yhdessä kanieni kanssa ja olen aidosti iloinen jokaisesta taitavasta estekanita Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tätä ei haluta kuunnella ja he poistuvat paikalta.

Kilpailuiden jälkeen en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt ajatella. Sain todella paljon vihaa niskaani siitä, että koitin auttaa kilpailuiden sujuvuudessa ja antaa palautetta, jos huomasin epäkohdan. Tällaisen käytöksen jälkeen, en yhtään ihmettele, etteivät muut kilpailijat halua puuttua epäkohtiin tai sanoa jostan sellaisesta mistä pitäisi oikeasti sanoa. 

Ikävintä tästä tilanteesta tekee se, että vaikka veisin nyt tämän asian hallitukseen, nämä muutamat ihmiset ovat siellä, ja kuinka muut hallituksen henkilöt pystyvät käsittelemään heidän kanssan tällästä asiaa, jos jo muutenkin koko yhdistys on jatkuvassa kaaoksessa? 

Suurin kysymys kuuluu, kuinka SEK:n käy, jos toiminta jatkuu tälläisenä? Entä mitä tapahtuu jos ja kun yhdistyksestä lähtee ne ihmiset, jotka haluavat edistää toimintaa? Pystyykö meillä pyörimään Suomessa sellainen koko Suomen laajuinen yhdistys, joka järjestää vain kilpailuita Tuusulassa(+Helsingin lähialue) kavereiden kesken? Sen tiedän, että tällöin yhdistyksen nimi tulisi vähintään muuttaa vähemmän harhaanjohtavaksi.
Lähes joka Helsingin ja sen lähialueen kilpailuista kuulee jotain kautta huonoa palautetta; aloitus myöhässä, kilpailut venyvät todella pitkiksi, kaneja ohjataan huonosti, radat ovat huonoja, tuomaroinnin hoitaa henkilö joka ei ole tuomari, kipailuissa on tunnelma, että sinne ei haluta tiettyjä tai ylipäätään mitään ylimääräisiä ihmisiä. 

Mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä? Tämän vuoden aikana, kaikki on riistäytynyt aivan täysin käsistä ja tuntuu, että kaikki se mitä aiempina vuosina on vaivalla tehty on täysin poissa. Miten kukaan uusi harrastaja haluaa mennä kilpailemaan tällaisen keskelle? Tai ylipäätään vanha kilpailija? Onko tälläisessä yhdistyksessä enää mitään järkeä olla mukana, jos päättävässä elimessä ja yhdistyksen toimissa on mukana suuressa roolissa henkilöitä, joita kiinnostaa vain oma ja kavereiden kilpailutoiminnan edistäminen. Miten kukaan yksittäinen tai muutama ihminen voi lähteä puuttumaan tällaiseen? 
Paljon kysymyksiä, joihin itse varsinkin haluaisin vastauksia.

Tamararasta huomasi turhautumisen, kun hän isompiliikkeisenä kanina koitti suorittaa rataa. Hän hyppäsi ensimmäisen helpon mutkansa kuitenkin taitavasti, voitokkaasti ja ansaiten klassauksen. Porissa hyppäsimme myös todella hienosti helpossa suorassa, tullen toisiksi ja saaden klassaupisteen!


---

Eilen kävin kisaamassa Porissa, kilpailut järjestettiin Satakunnan Maaseutunäyttelyn yhteydessä. Kilpailut olivat Suomen Kanihyppääjien järjestämät. Olen jo muutamissa kyseisen yhdistyksen kisoissa ollut mukana, kuin myös järjestänyt kahdet. Kilpailut ovat kaikki olleet mukavia, ylipäätään on aina ollut kivaa järjestää kisoja oli kyseessä sitten minkä tahansa yhdistyksen. 

Heti ensimmäisenä ja tärkeimpänä, eilen oli kisaamassa huomattavan suuri määrä uusia ja aloittelevia kilpailijoita! Innokkaita kisaajia, jotka olivat tulleet paikalle lähempää kuin myös huomattavan kaukaakin. En ole nähnyt samaa uusien kisaajien määrää vielä yksissäkään SEK:n kilpailuissa tänä tai viime vuonna. Tuo uusien harrastajien määrä oli huikeaa ja vähän herää kysymys, miten SKH tekee sen? Todella ihailtavaa ja tämä kertoo vain siitä, että kyseinen yhdistys tavoittaa hienosti uusia kilpailijoita ja saa heitä kauempaakin kilpailemaan! 

Vaikka eilen sää ei ollut mikään kaikkein parhaimmasta päästä, kisapäivä oli todella mukava ja onnistunut!

Milan on ollut todella hyvässä vireessä nyt Pukkilassa kuin Porissakin. Eliitti mutkalla ja suoralla sijoituttiin kummissakin kisoissa toiseksi ja todella rauhallisin, sujuvin radoin! Tällä tyylissä on hyvä lähteä kisaamaan SM-kilpailuihin!


Saavuin itse kisapaikalle ysin aikaan, toimihenkilöt ja muutama kisaaja olivat jo paikalla laittamassa rataa. Rataa joka oli ysin aikaan jo oikeastaan valmis. Kannoin kanit sadesuojaan ja menin auttamaan palkintopöydän laitossa. 

Kymmenen aikaa tapahtuma aukesi yleisölle, jolloin myös kilpailu alkoi. Jo alussa kävi selväksi, että kilpailupaikka on haastava, todella runsaasti häiriötekijöitä joka vaatii kanilta teräshermoja. Lisäksi saimme päivän aikana vettä ja tuulta niskaamme. Niin ja ravirata oli hurjan liukas tietysti sateen jäljiltä.
Tuomari otti tämän kaiken huomioon, radat olivat tasoltaan tapahtumaan solveltuvia ja kani sai mennä radalle kun se oli valmis siihen. Aluksi katsoin, että eliitti rata on todella helppo, mutta kun menin ensimmäisen kanini kanssa hyppäämään sitä, rata oli todella sopiva tuohon päivään.

Mini luokan ajan olin kiertelemässä aluetta yhden kilpailijan kanssa ja vahtamasa kuulumisia. Emme olleet nähneet pitkään aikaan. Kisoissa hyvin parasta on nähdä uusia kuin vanhojakin tuttavuuksia.

Maaseutunäyttelyissä oli myös hevosnäyttely, jota oli mukava seurata!


Vaikean luokan aikaan alkoi vesisade ja tuuli urakalla. Tämä sää jatkui keskivaikeaan asti, helppo saatiin hypätä aavistuksen paremmassa ilmassa. Missään kohtaa sää ei kuitenkaan latistanut hyvää tunnelmaa, joka oltiin jo aamulla saatu aikaan.

Koko päivän ajan tuomari keskittyi juurikin siihen tuomarointiin. Tämä on todella hyvä, sillä tällä tavalla kilpailupäivä on sujuvampi ja ei tarvitse miettiä kuka tuomaroi kenenkin kanin. Tuomari osasi ottaa myös palautetta vastaan, jos oli jotain huomautettavaa. 

Fereno sai Pukkilasta viimeisen helpon mutkan klassauksen ja tykittelihän tuo neiti myös Porissa saaden klassauksen. Pian Fereno muuttaa uuteen kotiin ja tulemme toivottavasti näkemään häntä kilpailuradoilla!


Helpon aikana lämmittelyratoja laitettiin kaksi, varsinainen lämmittelyrata ja vähän vapaampi lämmittelyrata. Tämän lisäksi yksi toimihenkilöistä seurasi, että jokainen pääsee ja ehtii lämmitellä ennen radalle menoa. Tiedättehän, kun kilpailuissa on paljon aloittelevia, ei kaikkia käytännön juttuja voi mitenkään tietää. Lähtökohtaisesti lämmittelemässä on se kani, joka huudetaan lämmittelemään. Noh, ensimmäistä omaa kania yrittäessä lämmitellä mietin mitä tästä tulee, kun minun kanini kanssa lämmittelemässä oli vähän muitakin kaneja, mutta hetkessä lämmittely saatiin järjestettyä toimivaksi. Tämä oli todella, todella hyvä asia!

Missään vaiheessa koko päivän aikana ei ollut kiire tai huoli, pysyykö homma aikataulussa. Kilpailut alkoi ajallaan, mutta päättyi myös ajallaan. Vastuuhenkiöt olivat saaneet paikalle hienot sponsoripalkinnot ja tällainen oli hieno lisä sen ruusukkeen lisäksi. Uudet harrastajat näyttivät niin iloisilta saadessaan kunnon palkintoja!

Rakas pikku Frida kilpaili onneksi vasta Porissa ensimmäiset kilpailunsa. Olen hyvin iloinen, että emme kilpailleet ensimmäistä kertaa vielä Pukkilassa. Fiilikset tämän poikasen ensimmäisistä kilpailuista on hvyät, hän hyppäsi sujuvasti ja rauhallisesti. Tietysti muutamia virheitä tuli, mutta se ei ole tässä kohtaa oleellista. Vain se, että nuori kani on ymmärtänyt idean ja yrittää aidosti.




Ihana Teresa oli hyppäämässä Porissa ja suoritti todella upeasti molemmat radat 1+1 tuloksella! Radat olivat hienot, mutta harmillisesti tuo tulos ei riittänyt klassaukseen.
Jälleen SKH:n kilpailuun oli panostettu, se ei ollut vain yksi jotenkuten läpikäytävä kisapäivä. Kilpailuissa tuli selvästi esille se, mikä on yksi tärkeimmistä yhdistyksen asioista; kaikki ovat tervetulleita, yhdistys oikeasti huomioi kilpailijoita ja toimihenkilöt eivät ole jotain vaikeasti lähestyttäviä vaan sellaisia, joiden kanssa voi kesksutella ja tarvittaessa keskustella vaikka vakavammin ilman, että tarvitsee pelätä saavansa vihoja niskaan.

---

Suomessa olen kilpaillut aina SEK:ssä, järjestänyt sen nimissä kilpailuja ja ylipäätään ollut paljon toiminnassa mukana. Olen aina pitänyt kilpailemisesta ja haluan jatkossakin pitää. Viruksen saavuttua Suomeen otimme kanien kanssa pienen hiljaiselon kilpailuista ja ylipäätään toiminnasta. Nyt kun olen vähitellen palaillut aktiivisemmaksi, minusta tuntuu siltä, että SEK on jakaantunut niin paljon, että siinä on nykyisin hieman hankala harrastaa. Jos harrastat vähänkin enemmän pitää valita jompikumpi puoli, olet joko me tai he. Tämän määrittää ne muutamat ihmiset yhdistyksestä ja jos et kuulu heihin, olet kilpailevalla puolella. Oikeasti mitä hittoa?

Valitettavasti niin moni on palanut loppuun juurikin taistellessa SEKn sisäisten vääntöjen kanssa. Olen vuosien varrella seurannut todella montaa tälläistä tapausta ja lopulta se on päättynyt taas yhden harrastajan lähtöön. Sellaisen harrastajan, joka haluaa kehittää ja ajatella yhdistyksen parasta.
Mun pikkusiskoni on ollut parivuotta arvostettuna tuomarivastaavana ja hän alkaa olla myös tämän homman osalta loppuunpalanut ja hän tulee pian lopettamaan tehtävänsä. Onko SEK:n sisällä enää tämän jälkeen ketään pätevää ihmistä kouluttamaan uusia tuomareita ja ylipäätään valvomaan tuomarointia?

Harrastajana minusta on todella ikävää, että en pysty kehittämään yhdistystä antamalla ideoita ja palautetta. Koen, että osallistuminen toimintaan on nykyään hankalaa. Jos minä pitkään harrastaneena koen asian näin, kuinka se mahtaa olla uudempien harrastajien kanssa? Tämä taitaa olla yksi syy, minkä takia yhdistyksen harrastajat eivät enää halua lähteä järjestämään kilpailuita, se koetaan liian haastavaksi. Kun yhdistyksen toiminta supistuu, sen harrastajat vähenevät myös.

Nuoret käyttäytyy todella hyvin ja ihailtavasti yhdistyksen sisällä ja näin on ollut oikeastaan aina, mutta aikuiset ihmiset ovat ne pahimmat. Musta on todella ikävä kuulla yhdistyksen toimihenkilöltä, kisaajalta, kanssa kasvattajalta, että olen kateellinen heidän kaneistaan, en halua tiettyjen ihmisten kisaavan mun kaneja vastaan, mun ei kannattaisi tulla kisoihin, ohjaan kanejani rumasti.... Tämä on loppujen lopuksi todella perus settiä, varsinkin kasvattajana olen kuullut ja saanut lukea tälläistä vähän väliä. Keksitään surutta asioita, mitkä ei pidä paikkansa. Ihmiset osaavat olla niin häikäilemättömän rumalla tavalla ilkeitä toisilleen.

Kun SKH perustettiin, aloin miettiä, mitä jos mun ei enää tarvitsisi valita yhdistyksessä puolia tai ylipäätään olla mukana sellaisessa toiminnassa, jossa jo yksin siinä päättävässä elimessä on ongelmia. Mitä jos vihdoin nauttisi 100% siitä harrastuksesta, sellaisen yhdistyksen parissa, jossa toimintaa pyörittää juurikin sellaisia ihmisiä, joita aidosti kiinnostaa toiminnan edistäminen.

Mä olen innoissani siinä mahdollisuudesta minkä SKH:n perustajat tarjoavat meille harrastajille. Tämä on ennen kaikkea mahdollisuus laajentaa vihdoin toimintaa, mutta mahdollisuus kisata murehtimatta sitä, että yhdistyksen sisällä olisi jotain epäkohtia. 

Suhtaudun tähän uuteen yhdistykseen todella avoimella mielellä. Siinä ei tarvitse valita puolia, voi kilpailla SEK:n kuin SKH:n kilpailuissa ja olla vain harrastaja, nauttia harrastamisesta yhdessä kaninsa kanssa.

Loki ja minä odottamassa radalle pääsyä Porin raviradalla.


/ Kiitos, että luit tekstin. Aihe on hyvin vaikea, sitä ei todellakaan voi avata kokonaan tässä yhdessä tekstissä. Olen jo pitkään miettinyt, miten ylipäätään voisin tuoda asian esille. Nyt osui kahdet kisat peräkkäin, niissä koettujen asioiden pohjalta oli jotenkin luontevaa kirjoittaa ja avata tätä mitä tässä harrastuksessa tapahtuu. Niin ja siis tämä on vain yksi asia. Jos lähdetään sukeltamaan vielä syvemmälle löytyy paljon lisää mielenkiintoista. 
Jotkut on huomanneet, että kävin kisaamassa jo alku kesästä Tuusulassa, mutta en ole kirjoittanut kisoista mitään. Vastaus on hyvin yksinkertainen, en tiedä miten avaisin sen mitä koin ja näin silloin kisoissa. Se oli suoraa väkivaltaa eläimiä kohtaan ja olin todella lähellä, että teen SEK:stä eläinsuojeluilmoituksen. Saimme kuitenkin muiden kilpailijoiden kanssa tuotua asiaa niin esille, että nyt tilanne on jo paljon parempi yhdistyksen sisällä. Asiasta tulen kuitenkin vielä keskustelemaan, sillä tämä kanien ohjaaminen on todella tärkeää asia. 
Toivon todella paljon, että epäkohtiin löytyisi toimiva ratkaisu. Toivon, että SEK ja SKH voivat toimia yhdessä Suomessa. Lopetettaisiin harrastajien jakaminen meihin ja teihin. Olemme jokainen ihan saman arvoisia harrastajia, joille juurikin yhdistykset, mitä me yhdessä pyöritämme, antavat mahdollisuuden harrastaa lajia. /

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ilta-aurinkoa ja kukkaloistoa

Noin pari viikkoa sitten tienvarret, niityt ja oikeastaan melkein joka paikka oli täynä upeita luonnonkukkia. Alkukesä on yksi ihanimmista kesän hetkistä, mutta niin on myös heinäkuun puoliväli. Kasvien ja kukkien parasta aikaa. Nyt elokuun tullessa todella monet näistä kukista ovat jo kukkineet, kukkaloisto on kadonnut kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Onneksi tajusin ottaa kaneja kameran eteen, kun kukat olivat tienvarrellamme kauneimillaan. Kuvista tuli todella tunnelmallisia, kun mukaan sai myös ilta-aurinkoa.

Lavella's Snowpoint Town "Tattis"








Lavella's Antarctica "Teresa"










Lavella's The Dragon' Daughter "Vitani"








 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni