lauantai 24. huhtikuuta 2021

Kuusi viikkoisia jäniksiä

Tälle aamulle olisi ollut hyvä julkaista loput talvikuvat, kun yön aikana oli satanut pienesti lunta. Mennään kuitenkin poikasten kasvukuviin. Sugotin poikaset ovat reippaan viiden viikon ikäisiä, ja kasvaneet aivan silmissä. Tuntuu että he ovat jo kovin jänismäisiä, mutta sitten taas kun katsoo Yaran poikasten kuvia, jaa no ei ehkä sittenkään. Jänismäisiä näistäkin varmasti kasvaa, pitää vain muistaa että Yaran poikasilla on enemmän Eurooppalaista belgianjänistä taustalla. Pohjoismaisessa ja Eurooppalaisessa belgianjäniksessä on omat pienet eronsa. Hauskasti myös musta tan poikasella puskee pientä leijonanharjasta, tämän geenin hän on saanut emältään, joka sai sen isältään jne. Vaikka suvussa on lähinnä pelkkää belgianjänistä, on poikasissa pieni prosentti esteristeytystä ja esteristeytys suvusta löytyy melkein kymmenen polven päästä yksi leijonaluppa, jolta tuo pieni harjas on peritty. Näin ne geenit kulkee mukana, joskus hyvinkin pitkän matkaa.

Sugotin poikaset saivat myös nimensä. Aluksi meinasin nimetä heidät Maustesaarten mukaan, mutta mahdollisesti tämän teeman saavat Jessin poikaset myöhemmin. Sugotin poikasista tuli Majs & Popcorn.

Sugotin poikaset

Lavella's Majs, naaras




Lavella's Popcorn, naaras



Yaran poikaset

Yaran poikaset tulevat huomenna jo 6 viikon ikään. Näiden poikasten kasvua on ihana seurata ja miten jänismäisiä he ovat! Heissä on vain pelkkää sulavaa linjaa ja hirmuinen määrä energiaa. He muistuttavat niin paljon Yaran isää Hectoria, joka pienenä oli aivan yhtä siro ja jänismäien. Mielenkiintoista päästä kuulemaan mitä mieltä tuomari on, kun kasvaessaa ainakin toinen heistä pääsee käymään silloin tällöin näyttelyissä. Ovatkohan liian jänöjä Pohjoismaiseen kanistandardiin?

Poikasten nimet on nyt päästetty sijoituskodin toimesta, tällä kertaa teema nimiin löytyi Uudesta-Seelannista. Tummenpi poikanen ristittiin Akaroaksi ja punertavampi poikanen Karameaksi. 

Vapun jälkeen on poikasille ja Yaralle varattu rokoitus myxo-rhd1&2 viruksia vastaan. Pitää katsoa varaanko ajat myös Sugotin poikasille, vai rokotanko heidät myöhemmin. Kanilalle on vielä syntymässä nuo kaksi poikuetta, eli menisi sitten heidän rokotuksen kanssa samassa.

Lavella's Akaroa & Lavella's Karamea

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Kevät tohinaa

Viimeiset talvikuvat kanilan teineistä Tehestä ja Jepusta saavat vielä hetken odottaa. Kevät kun tekee vauhdilla tuloaan, tekee jo niin mieli päästä julkaisemaan lumettomia, keväisellä valolla varustettuja kuvia. Nämä kuvat nappasin pääsiäisenä. Kuvissa seikkailee yksi kanilan vanhimmista kaneista Ada, joka täytti tämän kuun alussa 10 vuotta. Samaan tapaan kuin hänen puolisiskonsa Mei, myös Adan silmät ovat alkaneet harmaantumaan ja vanhuuden kaihea puskee. Onneksi energiaa ja virtaa riittää tällä mummelilla. Pääsiäisenä ihana Evil oli luonani astutuslainassa, hän on Adan puolisiskon Mein lapsi. Eviliini täytti myös 8 vuotta, ja toivottavasti ensi viikolla syntyy vielä yksi poikue häneltä. Hurmaavalla luonteella varustettu pupupoju! Kuvattavaksi pääsivät myös nuoremmasta väestä energinen Frida ja tanskalainen Modig. 

Huomenna lähden aamusta hakemaan ostamiani pihalaattoja, jotka toivottavasti pian pääsen asentamaan paikoilleen kanilaan vievään välikköön. Vaikka kanilassa on valettu lattia, tuossa välikössä on maapohja. Arvata tietysti saattaa, että näiden pienten kaivinkoneiden jälkeen käytävä on aivan mullin mallin. Heinien lakaisu ja ylipäätään maan siistinä pito paranee laattojen asennuksen jälkeen. Niin eikä tarvitse enää kompastella kulkuväylällä oleviin koloihin.. Ennen ja jälkeen kuvaa voisin yrittää muistaa napata. Näkee hieman millaisen muutoksen kanilan välikkö tulee kokemaan. 

Tänään sain vihdoin isomman valjastilauksen valmiiksi ja postitettua jälleenmyyjälle. Ajattelin vielä tänään aloittaa vappu-teemaisten valjaiden tekoa. Mukavaa kun tekemilleni valjaille on ollut kysyntää, näitä on hyvin mielekästä tehdä. Vaikkakin välillä huomaan tekeväni valjaita, kun pitäisi keskittyä opiskeluun. Onneksi enää kuukausi jäljellä opintoja ja pääsee nauttimaan kesälomasta!

Mountain Magic "Ada"








Lavellas Evil Manta "Evil"








Lavellas Time Machine "Frida"







Sundahls Modig "Modig"





sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Viimeinen venäläisrotuinen

Kanilan viimeinen venäläisrotuinen, Donfero eli vielä tutummin Poika. Hän syntyi ensimmäiseen kasvattamaani venäläispoikueeseen, ollen poikueen ainoa uros. Lähtökohtaisesti aina kaikki poikueet ovat syntyneet kanilassa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämä venäläispoikue oli yksi niistä harvoista, joka on syntynyt meillä sisällä. Tähän ratkaisuun tultiin kun useiden astutusyritysten jälkeen poikasten emä Fazu tuli kantavaksi juuri kun lähdin Norjaan kesätöihin. Elettiin vuotta 2011, muistan vieläkin kuinka malttamattomana odotin viestiä Suomesta ja tietoa poikasten syntymästä. Taajuudet eivät tunturin kupeessa olleet mitkään parhaimmat, mutta 28. kesäkuuta iloinen viesti poikasista välittyi puhelimeeni. 

Nämä poikaset saivat varttua hyvin vapaasti, kirmaillen ympäritaloa. Kun ikää oli tullut poikasille tarpeeksi, he saivat ulkoilla vapaasti avoimesta ovesta. Portaita mentiin ylös, alas, iloloikka rallia ja vauhdilla takaisin sisälle. Poikasista kaksi jäivät asumaan luoksemme, ja kaksi muutti uusiin koteihin. Nuoret venäläiset Donfero ja Sintya saivat muuttaa syksyllä emänsä Fazun kanssa kanilaan. Venäläisen väri paranee viileässä ja talvella oli tiedossa ensimmäiset näyttelyt. Sisarusten ollessa nuoria, käytin heitä melko ahkerasti näyttelyissä. Ikää tullessa he jäivät täysin lemmikkipupuiksi kotiin, nauttien leppoisasta arjesta. Donfero sai kaksi poikuetta, yksi esteristeytysnaaraan kanssa ja toinen oli puhdasrotuinen. Näiden venäläissisarusten lisäksi kanilalla eleli myös Fazu, Jokeri ja Jili. Vuosien kertyessa alkoi kuitenkin vähitellen mustavalkoinen porukka harvenemaan, ja viimeksi pari vuotta sitten myös Donferon sisko Sintya hyvästeltiin. Näin jäi Donfero viimeiseksi venäläiseksi kanilaan. 

Donfero on ollut luonteeltaan aina hyvin ihmisläheinen ja ystävällinen. Rapsutukset ja ihmisten seura on parhautta hänen mielestään. Tästä kanista on tullut aina hieman muumipeikko mieleen. Hurjan sympaattinen, utelias ja reipas. Donfero on ollut läpielämänsä terve ja aina hyvässä yleiskunnossa. Valitettavasti kuukausi takaperin alkoi yleiskunto laskea, tuli syömättömyyttä ja silmien vuotoa. Heti pääsiäisen jäljeen kävimme Helsingissä hammaslääkärissä, jossa häneltä poistettiin hammaspiikit molemmilta puolilta. Silmien vuoto rauhoittui hieman, mutta syöminen ei valitettavasti ole vieläkään parantunut. Pieni Donfero poika on laihtunut selvästi. Epäilen vieläkin että hampaissa on vikaa, sellaista joka ei ratkennut tällä aiemmalla eläinlääkärikäynnillä. Kiinteää on hankalampi syödä, kun taas pehmeät pelletit ja makoisa piltti maistuu kyllä. Tietysti kyseessä voi olla myös jotain muuta, vanha kani kun kuitenkin kyseessä. Donfero aka Poika on elänyt hyvin kiitettävään ikään. Tietysti sitä toivoisi että hän vielä tästä kesästä pääsisi nauttimaan. Seurataan miksi tilanne tästä muuttuu.

Lavellas Spirited Away "Donfero"






 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni