maanantai 26. marraskuuta 2012

Missä lumi ja valkeat nietokset?

Avignon 



Hipping (kotia vailla!)


Barrique



Wundowie*




Voodoo Queen




Lavella Ray


Spirited Away



Unidentified Flying Object


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

3# Nöpi & Zoko - Tutun suvun verta

Lavella Nöpi & Zoko
13.12.2005-15.8.2009 & 13.12.2005-2.9.2011


Kun Kukkiksen emä oli kuollut, Kukkis jäi aivan yksin. Se eli yksinään isossa kopissaan, kunnes 2005 se sai seuraa...

Luokkakaverilleni oli käynyt hupsusti ja syntynyt vahinkopoikue, poikasia syntyi neljä. Kaksi urosta ja kaksi naarasta. Mielenkiinnosta lähdimem katsomaan millaisisa ne ovat, ja tietysti näihin kahteen naaraaseen ihastuttiin. Vilkas karvakasa ja toinen rauhallinen lyhytturkkinen uneksia.

Keväällä nämä kaksi naarasta sitten muuttivat meille, oman nimesin Nöpieksi ja sisko antoi omalleen nimen Zoko. Alku kesästä nämä pääsivät jo tutustumaan meidän vanhaanrouvaan, eli Kukkikseen. Ihmeempiä tappeluita ei ollut ja yhteiselo lähti heti sujumaan. Kukkiskin virkistyi huomattavasti, kun sai nuorta seuraa itselleen. Kun Nöpie ja Zoko kasvoivat niille tietysti tuli murkkuikä, silloin ne koettelivat Kukkiksen hermoja. Kerran Zoko oli yrittänyt viedä pomonpaikaa ja seurauksena se menetti kyljistään karvat. Onneksi ne kasvoivat pian takaisin ja Zoko osasi olla sen jälkeen nätisti.

Luonteeltaan Nöpie oli hyvin rauhallinen, ehkä jopa hieman uninenkin. Se antoi käsitellä todella hyvin. Kuitenkin siitä löytyi tarpeen vaatiessa myös säpsäkkyyttä. Zoko taas oli sporttinen ja vauhdikas. Se antoi Nöpien tavoin hyvin käsitellä ja oli kiltisti sylissä. Se puolusti kovin laumaansa muilta, jotka eivät siihen kuuluneet.

Kukkis, Zoko ja Nöpie elivät kesät kesäasunnossaan, mummolassa. Siellä ne asustelivat päivät vapaina ja yöt kopissaan. Nöpie ja Zoko sisäistivät nopeasti minne saa mennä ja minne ei. Parit kerrat ne kuitenkin olivat lähteneet tutkimus matkoille, mutta eivät onneksi mihinkään kauas. Talvisin lauma muutti meidän kerrostaloasuntoomme, keittiössä olevan askartelupöydän alle. Pöytää ei oltu mitenkään aidattu, mutta hyvin siellä nuorisokin pysyi.


Pet-näyttelyihin uskaltauduttiin vuonna 2007 ja niissä käytiin kaksikon kanssa ahkerasti. Siellä hyvin pärjättiinkin ja voitettiin palkintoja. Nöpien ja Zokon kanssa me hypimme kotona esteitä, ja hyvinhän se niiltä onnistui. Vielä enemmän innostuttiin kun saatiin kulla että Suomessa on Estekani yhdistyskin. Nöpien kanssa meinattiin osallistua 2009 Kylmäkosken estekisoihin, mutta Nöpie menehtyi ennen sitä.

Oli sunnuntai aamu, Nöpie vain makasi ja hengitti hiljaa. Koitettiin soittaa täkäläisiin eläinlääkäreihin, mutta ei kukaan vastannut, mikä ei ollut suuri yllätys. Someron eläinlääkäriin saatiin onneksi yhteys ja lähdettiin sinne samantien ajamaan. Kun matkaa oli enään vaivaiset 5minuuttia, pikku Nöpien sydän löi viimeisen kerran ja Zoko jäi yksin.

Zokon ei kuitenkaan tarvinnut olla kauaa ilman kaveri, sillä se sai siskoni toisen kanin Ompun kaverikseen. Zoko eli Ompun kanssa kahdestaan siihen saakka kunnen sen aika oli tullut.
Viimeisinä viikkoina se laihtui paljon ja hengitys muuttui raskaaksi. Eläinlääkärissä sanottiin sillä on joko kasvain joka painaa hengitysteitä tai sitten sydän on laajentunut. Kania kummiskaan ei olisi saanut parannettua, niinpä se päästettiin ikiuneen.

Zokon ja Nöpien veri virtaa kuitenkin melkeinpä kaikissa minun kasvateissani! Sillä vuonna 2009 kun astutin Natalien, en astuttanut sitä millä tahansa uroksella. Vaan juurikin Nöpien ja Zokon veljellä.

Seuraavaksi saatte kuulla Sukuan ja Vimpan tarinan.



maanantai 12. marraskuuta 2012

Viikonlopun messuista ja poikasia tulossa!

Viikonloppuna oltiin lemmikkimessuilla, siellä oli sky:n ulkomuoto näyttelyt ja sek:n estekisat.
Näyttelyissä mulla oli tällä kertaa vain yksi venäläinen, Donfero. Turhaa en sitä kuitenkaan ilmonnut, saihan se sieltä kuitenkin suht hyvät pisteet:

Paino 5/5
Rotuleima & esiintyminen 10/10
Rungonmuoto 20/18,5
Turkin tiheys 10/9
Turkin laatu 10/9,5
Pään kuviointi ja väri 20/19
Rungon kuviointi ja väri 20/19
Kunto ja hoito 5/5

Yhteispisteet 100/94

Esteillä oli viisi kania, joista yksi oli minun ja siskoni jonka hän hypytti. Helpoissa minulta ei ollut ketään kisaamassa, keskivaikeassa suorassa ja mutkassa oli Jel, jolla ei sisällä hälinnässä hyppiminen onnistunut. Vaikeassa mutkassa hyppi Jemy, joka tuli kolmanneksi siinä luokassa. Eliitissä oli Mei ja Ada minun ohjauksellani, Spiidin ohjasi siskoni. Meillä ei kummatkaan eliitit oikein sujuneet, meni aivan lukkon ihmismäärästä. On se ennenkin ollu messuilla, mutta nyt vauhti uupui kokonaan. Ada taas meni ihan Mein puolesta, eliitti mutka upeasti ja puhtaasti voittaen luokan ja eliitti suora myös hienosti kahdella virheellä. Spiidi kiiteli myös vähin virhein, sen sijoituksia en muista.


Tänään 12.11 aloitin Adan astuttamisen Jelillä. Ilahduttavaa oli huomata eilen että sillä on kunnon kiima päällä, niin eiköhän sieltä jotain tule ulos joulukuussa.

Mountain Magic (kuva Siiri H.)

I. Lavella Ray (kuva Vilkku) & E. Queen Stripe (kuva ?)

Mountain Magic "Ada" on luonteeltaan erittäin seurallinen, sporttinen ja se tykkää olla paljon vapaana. Ada on myös erittäin mahtava estekani, se hyppää todella hyvin. Se aloitti kisaamisen viime kesänä ja nyt jo hyppii molempia eliittejä, hypännyt pituutta kerran 190cm ja korkeutta myös vain kerran ja silloin meni 70cm.
Video 1, Video 2
Adan vanhemmat ovat Lavella Ray "Rei", minun parhaimpia poikasia jättänyt urokseni, klassautunut eliitti suoralle ja vaikeaan mutkaan. Rei joutui jättämään esteuransa tapaturman vuoksi. Emä on Queen Stripe "Bea", joka kisaa molempia eliittejä. Siltä löytyy suvusta jonkin verran estekaneja.

Moet Jellybean

I. Beedrill (kuva Siiri H.) & E. Sugur Daiquiri (kuva Siiri H.)

Moet Jellybean "Jel" on vielä nuori poika, Adan tavoin myös hyvin seurallinen, antaa käsitellä ja luonteeltaan erittäin ystävällinen. Jel on aloittanut tänä vuonna kisaamisen, tällä hetkellä se hyppii keskivaikeassa mutkassa ja on yhden klassauksen päässä vaikeasta suorasta. Pientä sähläystä löytyy, mutta osaa mennä myös keskittyneesti ja hyvin. Kotona hyppii eliittiä ilman mitään vaikeuksia.
Video
Jelin isä on oma kasvattini Beedrill "Spiidi", joka on säpsäkkä ja sporttinen. Se hyppii esteillä molempia eliittejä, kotona hyppännyt pituutta 210cm ja korkeutta 70cm. Emä on Sugur Daiquiri "Jemy", joka kisaa eliitti suoraa ja vaikeaa mutkaa. Jemyltä löytyy hienoa estekani sukua Suomen, sekä Ruotsin puolelta.

Jos sinua kiinnostaa tämän yhdistelmän poikaset, niin alustavia varauksia voi kysellä minulta. Soveltuvat hyvin kotipupuiksi, kuin myös estekavereiksi. Poikasia voi tulla myös katsomaan meille, ennen niiden luovutusta.

maija.suni@hotmail.com

maanantai 5. marraskuuta 2012

Syksyn estetreeniä


Videolla hyppii Barrique "Urpå", Moet Jellybean "Jel" ja Mountain Magic "Ada"
Ette usko miten haasteellista videon teko oli! Tietokone ei tehnyt muuta kui tilttaili ja sammutteli ohjelmia. Kun sain jonkunlaisen version tehtyä, niin tallennus vaiheessa kone sammui. Ajattelin "Onneksi olen tallentanut videon." No tallessa se olikin, mutta videot eivät enään toimineet siinä. Toisessa ohjelmassa onneksi toimi, mutta se muuttu fontteja ja poisti lopputekstit. 
Aattelin että teen vielä paremman, jossa enemmän kaneja, kunhan nyt vaan tulisi jokin hyvä päivä kuvata.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Synttärit ja herkuttelua

Tiuhti "Miina"


Miina ja sen pojat



Perjantaina Rei, Luci ja Wini täyttivät 3 vuotta. Väsäsin niille sen kunniaksi porkkana-kurkku-banaani-näkkileipä kakun. Sentään ovat minun vanhimmat elossa olevat kasvattini ja parhainpia jälkeläisiä jättäneet.
Jos huomenna on nätti sää taidan treenailla kaneja ja ottaa videoita.
 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni