maanantai 27. marraskuuta 2017

Uhkaako meitä vedenpaisumus?

Marraskuu kerrassaan! Koleaa ja sateista. Aurinko ollut kateissa jo tovin, eikä sääennuste lupaa yhtään kuivempaa säätä. Mistä tuota vettä riittää? 

Sunnuntaina tarjoutui pienenpieni tilaisuus kanien kuvaamiseen, hetkellinen tauko sateesta ja valoa kajasti pilvientakaa. Nappasin ensiksi belgianjänisristeytys siskoksista Togurin kainaloon ja lähdettiin etsimään kuvauspaikkaa. Tutulle kotitiellehän me lopulta päädyttiin, siellä kun ei ihan koko kani päässyt kastumaan. 
Näitä Zaidan jänislapsukaisia olen yllättävän vähän kuvannut, mutta he ovat useasti ulkoilleet vapaana valvovan silmäni alla. Tosin yleinsä olemme ihan kanilan lähistöllä olleet. Nyt uudessa ympäristössä molempien kanssa ulkoilu ja valokuvaaminen sujui mallikkaasti. Togur keskittyi liikkumaan maltillisesti ja poseeraamaan. Kamera täyttyikin hetkessä posetuskuvista. Sugot vastaavasti lennätti hurjaa rallia edestakaisin, eikä hänestä millään meinannut saada perus rakennekuvaa. Hurjan hauskoja iloloikka kuvia tuli senkin edestä!

Kanilan arki sujuu hyvin perinteisellä kaavalla. Tosin viikolla valoisan aikaan ulkoilut ovat todella harvassa ja useasti ulkoilu on tapahtunut pihavalon loisteessa tai ihan kanilassa. Omalla tavalla odotan jo lunta ja sen tekemää ihmettä ympäristöön!

Poikaskuvioista sen verran; Olen jälleen viikonloppuna astuttanut Milanin ja Teresan uudestaan. Nyt astutin myös Teresan emän Tatin ja katsotaan jos jonkun heidän kohdalla edes tärppäisi. Hurjan pettynyt olen, kun ei vieläkään ole poikasia luoksemme siunautunut. Taitaa käydä taas niin, että keväällä pullahtaa kaikki yhtäaikaa maailmaan ja hoivattavaa riittää!

Lavella's Togur






Lavella's Sugot






0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

• Blogipohja Ipietoon | © 2017 Never forget to smile | Maija C. Suni